Riikka, Friidu ja Kara

Uusi blogi.

2011-04-24T23:26:00.001+03:00

Friidun & Karan uusi blogi löytyy täältä.

Viikonloppu.

2011-03-27T22:22:00.004+03:00

Taas on kiva viikonloppu takana. Perjantaina kävin siskon ja poikaystävän kanssa pitsalla ja sitten istuttiinkin iltaa baarissa juoden kahvia, kaakaota, kokista... Baarimikko kyllä yritti tarjoilla meille kossua ja salmariakin. :D

Lauantaina käytiin kanssa kaikki kolme koiria juoksuttamassa pellolla. Otettiin myös kamera mukaan, kun oli niin aurinkoinen ja hieno ilma. Pellon lumikerros ei edes upottanut ja suunniteltiin jo, että etsitään mulle monot ja sukset, jotta olisin tänään päässyt hiihtämään Karan perässä.

Tämä päivä meni kuitenkin suurimmaksi osaksi nukkuessa (krhm), joten ei tullut lähdettyä hiihtelemään, vaan käytiin ihan normaalilla lenkillä ja vähän tokoiltiinkin. Otettiin nouto, joka meni sujuvasti, ja sitten vähän avon luoksaria. Pysähdyksessä Kara otti vähän askelia, joten hiottiin sitä sitten vaihteeksi naksun kanssa. Mokoma alkoi lisäksi vähän ennakoimaan koko pysähdystä, ei ollut tavanomaisen lennokas lähtö ja täpäkkä pysähdys. Friidun kanssa sitten temppuiltiin ja sisko treenaili sitä ja heitteli lumipalloja, jonka ajan Kara makasi kiltisti paikallaan.

Ensi viikolla sitten nähdään, pääsenkö kesätöihin!

Alhaalla muutama kuva eiliseltä. Friidun ja Karan sivuille lisäsin muuten uusia kuvia ja sieltä löytyy muutama eilisen kuvakin.

Se on kohta kevät.

2011-03-13T18:39:00.006+02:00

Nollakelejä, mikäs sen kamalampaa ja mukavampaa. :-D On märkää ja loskaista, mutta toisaalta lämpimämmät kelit ovat ihan mainioita juoksemisen kannalta. Olen nyt käynytkin viikonloppuisin koirien kanssa juoksemassa sellaisia 1½-2½ km lenkkejä ja viikolla vielä Orimattilassa yksinäni.

Kirjoittelin juuri kesätyöhakemuksen, jonka aion lähettää huomenna; Kennelliiton kesäleireille hain ohjaajaksi, kun valitettavasti en innostunut kovin paljon mansikanmyynneistä tai päiväkodeista. Ja oman kunnan nuorisotoimen leireille kelpaavat apuohjaajksi vain alle 18-vuotiaat. Katsotaan, pääsenkö jollekin Kennelliiton leirille sitten. Ainakin multa löytyy sitä ohjauskokemusta ihan opiskelujen ja työkokemuksen kautta, joten jonkinlaista osaamista kyllä on.

Mutta juu, mitäs muuta meille tänne kuuluu... Ei kauheasti mitään, opiskellessahan ne viikot menevät (vaikka mun pitäisi alkaa skarpata ihan kunnolla koulussakin) ja viikonloppuisin vietän enimmikseen aikaa poikaystävän kanssa. Jos ollaan meillä, niin tykätään kyllä käydä koirien kanssa lenkillä, mutta vähän siihen ne koirailut sitten jäävätkin. :S

Enköhän mä tässä kevään mittaan kuitenkin piristy ja heräile tästä talvihorroksesta, niin jaksaa taas koirienkin kanssa treenailla ja puuhailla. :)

Friidu täytti muuten eilen, 12. maaliskuuta, 9 vuotta!

Tältä se on 8½ vuotta sitten näyttänyt. :D

Käytiin iltalenkillä pitkästä aikaa vähän treenaamassa pururadan parkkipaikalla. Ensin otin Friidun kanssa seuraamista (se on oppinut muuten seuraamaan pätkittäin tosi hyvin ja pitämään hienosti kontaktia:D), liikkeestä maahanmenoa, luoksetuloa ja jotain hömppätemppuja. Perusasentoon Friidu tulee muuten tosi kivasti kanssa!Sisko on kyllä sanonut tokoilevansa koirien kanssa välillä, joten ehkä Friidun edistymiset sitten johtuu siitä - mä kun olen aina hyvin laiska treenaamaan edes puolitosissani sen kanssa. :D

Karan kanssa seuruuteltiin, oltiin hetki maassa paikallaan ja tehtiin avoimen jääntejä ja luoksaria. Motivaatio oli taas valkosella erinomainen. Seurasi innokkaasti ja piti kontaktia hyvin, mutta paikka oli hakusessa vähän väliä, Kara kun haluaisi seurata liian edessä. Kyllä se paikka kuitenkin korjaantuu kun tehdään vähän käännöksiä tai lähdetään siitä suorasta linjasta haahuilemaan muualle. :-D

Jäännit menivät hyvin, vaikka olisin seisomaanjäännissä voinut aluksi vähän muistutella koko liikettä, enkä yhtäkkiä täräyttää käskyä seis. Sen jälkeen kyllä heti muistui sekin mieleen Karpaatille. ;)

Luoksaria otin kahdessa osassa, niin kuin toistaiseksi olen melkein aina tehnyt: 1) jätän Karan, annan käskyn ja pysäytän käsimerkillä seisomaan, ja 2) jätän seisomaan ja kutsun luokse perusasentoon. Perusasento tahtoo olla jotenkin kummasti luoksetulossa miltei aina vähän vino, tai yleensäkin jos Karan kutsuu sivulle vähänkin pidemmän matkan päästä... Jännää. Mutta ei auta muuta kuin aina korjata se ja palkata vasta oikeasta suorituksesta. Pitkään aikaan en ole tosiaan treenannut, ainakaan luoksaria, mutta siitä huolimatta Kara pysähtyi käsimerkistä kuin seinään, jee! (= Toistettiin molempia osia pari kertaa ja kun otin vikan pysähdyksen, annoin Karalle kokonaisen denta stixin, oli se vaan niin taitava. ;)

Treenikuume alkaa taas heräillä... Mutta huomenna se on vaan niin, että taas Orimattilaan vajaan sadan kilsan päähän opiskelemaan ja pänttäilemään niitä attoaineita päähän. :P

Kuvia 15. tammikuuta.

2011-01-16T15:13:00.008+02:00

Lunta ja pimeyttä.

2011-01-10T07:54:00.005+02:00

Eilen valjastin piskiäiset, kiinnitin ne vetovyöhön ja läksin menemään pururadalle, jossa päästin koirat juoksemaan ja heittelin Friidulle lumipalloja, Kara kun ei niistä kiinnostu. Juoksin takaisin 1.3 km matkan, jonka olen juossut viime marraskuussa parhaimmillani aikaan 5.41. min. Nyt kyllä huomaa, etten ole syksyllä jaksanut käydä juoksemassa, kun aika oli sellaiset 7.39 min. Eipä tuossa mitään, kyllä se kunto siitä taas alkaa nopeasti kohota, etenkin kun alettiin jätkäkaverin kanssa noudattaa yhtä juoksuohjelmaa, jossa juostaan kolmisen kertaa viikossa.

Tottelevaisuuden treenaamisesta ei ole taas ollut puhettakaan... Auts. :D Joululoma oli jo, käytiin joulut, uudet vuodet ja mun synttärit tässä 7. päivänä. Pitihän sitä pitää perjantaina pienet pippalot, kimppasynttärit kundikaverin kanssa, jonka syntymäpäivä on siis mua päivän ennen. Hyvin menivät kemut ja aamulla kun heräsin, Friidu nukkui yhden jätkäkaverin kaverin vieressä, näillähän oli päät samalla tyynyllä, aaw. :)

Tänään olisi taas vuorossa lähtö Orimattilaan opiskelemaan ja ahmimaan tietoa. ;) Sain koulutehtävät eilen tehtyä, luojan kiitos, niin ei tarvitse stressata. :D Tosin vielä pitäisi suunnitella sellainen elämysliikuntaan liittyvä 10 minuutin ohjaus, joka toteutetaan meidän luokalle. Mä mietiskelin lumifutista, vaikka kymmenisen minuuttia on todella lyhyt aika sellaiseen, kun lasketaan lukuun vielä tehtävänanto ja siirtyminen ulos. Enkä ole varma, saako koululta palloakaan. Täytyy opettajalta vähän kysellä.

Mulla on muuten ihan hirvittävä reissuhimo! Haluaisin päästä mielellään koirien kanssa jonnekin reissaamaan, patikoimaan tai telttailemaan tai jotakin. Vaellus on alkanut jälleen kiinnostaa. Eiköhän sitä tuossa kesän mittaan tule sitten kuitenkin käytyä Komiolla mutsin kanssa kävelemässä. Olisi vaan kivaa, jos olisi jo se oma kortti, niin voisi lähteä minne huvittaa ja melkein milloin vaan. Mutta kun ei sitä rahaa ole liiaksi asti, vaikka mun opintotukikin nousi 135 eurosta 185 euroon.

Tässä jotakin reissukuvia koirista:

Pitkän viikonlopun viettoa.

2010-12-03T23:55:00.004+02:00

Aijai, nyt on mukava viikonloppu, kun on perjantaista maanantaihin vapaata. ^.^ Tänään kävin Karan kanssa juoksemassa pitkästä, pitkästä aikaa! Juokseminen kyllä piristi selvästi molempien mieltä, vaikka lenkki vähän tyngäksi jäikin, kun mun maha on vähän kipeänä (selityksiä, selityksiä!). Juoksua abouttirallaa 2,6 km ja kävelyä 1,3 km. Aikaa en ottanut, samahan tuo on. :)

Huomenna, lauantaina, ajateltiin siskon kanssa lähteä parin kilometrin päähän montulle kuvaamaan koiria aamupäivästä. Pitääkin laittaa kameran akku lataamaan yöksi. Poikakaverikin on tulossa taas huomenna, joten saa luvan tulla mukaan, jos on aikaisin liikkeellä. Ilta vietetään sitten baarissa parilla.

Sunnuntaina mä lähden iltapäivästä sitten elokuviin katsomaan Rare Exportin perhekodin matkassa. Pääsee jätkiäkin näkemään pitkästä aikaa. Jätkäkaveri saa jäädä siksi aikaa meille Friidun ja Karan kanssa katselemaan leffoja, tai mitä sitten ikinä keksiikään. :)

Maanantaina on sitten itsenäisyyspäivä, eikä mulla ole mitään suunnitelmia. Varmaan vaan laiskotellaan taas jätkäkaverin kanssa ja käydään koirien kanssa ulkoilemassa. Mun pitää kyllä käydä vielä joku päivä tässä viikonlopun aikana kiskaisemassa Karan kanssa tuo 3,9 kilometrin lenkki kokonaan juosten. :P

Vuoden -10 läpikäyntiä & mietteitä vuodelle -11.

2010-11-30T02:09:00.006+02:00

Lueskelin tässä vähän lävitse blogia, ja silmiin osui tammikuussa kirjoittamani tavoitteet vuodelle 2010. Ihan naurattaa katsella listausta, josta en ole toteuttanut yhtikäs mitään, paitsi ei-koiraharrastusten jatkamisen.

Keväällä tai kesällä AVO1.

Juu, todellakin; ei olla poikettu ainoassakaan kokeessa edes yrittämässä, eikä sen puoleen treenattukaan aktiivisesti.

Toukokuussa ensimmäiset kisat koirajuoksussa.

Tämä nyt ehkä oikeasti vähän harmittaakin, kun ei olla saatu starttailtua kisoja canicrossin saralta. Toisaalta mun tarvitsisi treenata juoksussa sitä nopeutta viitsiäkseni lähteä kisaamaan, kun taas lenkeilläni mä tykkään nautiskella ja ottaa rennosti.

Aloitetaan voittajaluokan liikkeiden harjoittelu.

Joo, kato kun ollaan harjoiteltu! >:D

Hakua, jälkeä, esine-etsintää, agilitya.

... Noh, näitähän piti harkkailla lähinnä koulun takia. Ei ole ainakaan enää ketään painostamassa tekemään mitään.

Kesälomalle työssäoppimispaikka.

Eipä tarvinnut toppipaikastakaan huolehtia. >;) Tulihan se kesäloma vietettyä paremmin kuin istumalla koko kesä ilmaisena työvoimana jonkun eläinkaupan perukoilla. Tein duunia, no okei - olin työmarkkinaharjoittelussa, ja tienasin rahaa sekä keräsin kokemusta nuoriso- ja vapaa-ajan ohjauksen alasta. Sain myös viettää kuukauden mittaisen kesäloman, joka olikin täysi-ikäisen meininkiä täynnä.

Omissa harrastuksissa käyminen.

Tämä harrastuksissa käyminen nyt on vähän harhaanjohtava ilmaisu. Asustan niin korvessa, ettei siellä juurikaan ole mitään ohjattuja, mielenkiintoisia harrastuksia, kunnollista kuntosalia tms. Sen sijaanhan meikäläinen on lenkkeillyt, pyöräillyt ja treenaillut lihaskuntoa kotosalla. Eiköhän siinä ole ihan riittämiin, vaikka beach volleyta oltaisi voitu kavereiden kanssa käydä enemmänkin pelaamassa.

Entäs sitten vuosi 2011? Ainakin tällä hetkellä mä pyörittelen ajatusta käydä yrittämässä avoimesta luokasta ykköstulosta ja korkkaamassa canicrosskisat - mutta se vaatii kyllä jo sitten sitä paneutumista ja aikaa, ihan oikeasti. Karan kanssa pitäisi ruveta ramppaamaan alvariinsa uusissa paikoissa ja mielellään päästä treenaamaan jonnekin, missä on muita koiria. Liikkeet sujuvat kyllä KOTONA siihen malliin, että kyllä sieltä ykköstulos tipahtaisi, mutta häiriötilanteet on Karalle aina aika kohtuuttomia.

Jos nyt sitten mietitään, mitä koirajuoksukilpailujen korkkaus vaatisi. Multa tietysti juoksun treenaamista monipuolisesti ja aktiivisesti. Ehkä Karalle pitäisi ryhtyä myös opettamaan järjestelmällisesti suuntia, ja ylipäänsä käydä juoksemassa muuallakin kuin vain kotikylän pururadalla tai pikkuteillä.

Mä en ole nyt syksyn aikana käynyt kuin pariin otteeseen juoksemassa ja se tuntuu kyllä omassa fiiliksessä. Ärsyttää, kun on tällainen vetelys. Vähiten sinne lenkille kuitenkaan nyt halajaa, kun talvipakkaset vaan yks kaks laskettiin irti. Orimattilan kuntosalikin on ihan kälynen paikka. Juoksumatto olisi kyllä jotakin, mistä mä nyt olisin hyvin, hyvin onnellinen!

Niinpä niin, jos me jossain canicrosskisassa tullaankin näyttäytymään, niin se tapahtuu kyllä ensi kesän jälkeen. Lisäksi mä haluaisin treenata puolimaratoniin! Kesän lopussa kyllä tuli juoksenneltua kymppiä ja risoja, mutta kun mä tahdon juosta kahtakymppiä! :D

Näin koira-aiheista poiketen: nyt kun on talvi, pitää keskittyä siihen, että jaksaisi hyppiä hyppynarulla (vaikka onkin vähän ahdasta ja naru paukkuu aina välillä kattoon, joka on tosi kyllästyttävää), tehdä lihaskuntoharjoituksia ja päästä mahdollisimman pian seinäkiipeilemään.

Poikaystävää pitäisi lähteä tässä talven aikana vielä kiipeilyttämään ja passittaa sitä kiipeilykurssille Hkiin, koska tarvitsen kipeästi kiipeilykaverin! Meikäläinenhän sai käytyä kiipeilyn alkeiskurssin täällä koulussa, otettuani valinnaisaineeksi seinäkiipeilyn - ja mahtava kurssi on ollutkin. Jatkokursseja odotellessa!

Tunnun vaan suunnittelevan paljon enemmän kaikkea, kuin mihin aika ja jaksamus riittävät. Etusijalla ovat tällä hetkellä koulu ja liikuntaharrastukset, pitää myöntää. Mulla on ihan pakonomainen tarve päästä liikkumaan ja urheilemaan, ja voi sitä ketutusta, jos teen sen virheen, että jäänkin laiskottelemaan. >:D

Mutta juu. Josko tuossa keväällä alkaisi sitten treenata aktiivisesti ainakin canicrossia, sehän on urheilua ja osa meikäläisen juoksuharrastusta. Tokoilumotivaatiota katsellaan ja päivitellään sitten vuodenvaihteessa, millä mielellä ja innolla mennään eteenpäin.

Olen mä kyllä joka tapauksessa katsellut alkuvuoden kokeita ja funtsinut Karalle hyviä paikkoja käydä; tietenkin mätsäreissä ja möllitokoissa, mutta myös ihan lenkkeilemässä ja treenaamassa lähimmässä kaupungissa, jossa sisko asuu. Sinne vaan kyläilemään pitäisi päästä! Silloin tosin pitäisi uhrata jotain muita vapaa-ajan viettämisen tapoja, ja mä haluaisin viikonloppuisin vain lepäillä poikaystävän kanssa, käydä koirien kanssa rennoilla lenkeillä ja puuhastella kaikkea rauhallista. Huiteleminen pitkin poikin räksyttävän sammarin kanssa kaupungissa, jossa on vartti pakkasta, ei kamalasti houkuttele. :-D

Talvi, vihdoinkin. :)

2010-11-28T18:01:00.005+02:00

Talvea - ja ennen kaikkea lunta - onkin kovasti jo odoteltu. Koulussa alkaa huomenna jo kolmas jakso; attoaineet ja valinnaiset päättyvät, kun taas tilalle tulevat ammatilliset aineet.

Saa nähdä, miten mun suunnitelmat Karan kanssa etenevät tässä talven aikana. Viikonloput tuntuvat olevan niin kamalan lyhyitä, ja poikaystävä vie yllättävän paljon aikaa, eikä koirien kanssa tule tehtyä kuin näitä perusjuttuja; lenkkeilyä, leikkimistä, mielenvirkistystokoilua, hoitotoimenpiteitä.

Uudeksi vuodeksi kuitenkin olen sopinut vähän menoa, jotta Karakin pääsee ihmisten ilmoille. Lähdemme näillä näkymin Kannukseen moikkaamaan entistä opiskelukaveriani Essiä, mopsi Iippoa ja poliisisakemanni Yazzya. Katsotaan, osaako Kara enää käyttäytyä junassa ja muualla. Tai milloin se nyt ylipäätään on edes osannut käyttäytyä? >;D

Puuhailutreenailukuvia.

2010-10-29T18:18:00.009+03:00

Treenailtiin tokon merkeissä.

2010-10-28T22:06:00.007+03:00

Paikalla makaaminen: Sillä aikaa kun temputin ja juoksutin Friidua, olin käskyttänyt Karan paikalleen maahan. Välillä me käytiin kiusaamassa Karaa, esim. heittelin sen lähelle makupaloja, joita Friidu kävi noukkimassa ja muuta mukavaa. Pari kertaa nousi epävarmasti seisomaan, mutta ei kun takaisin maahan ja jatkettiin.

Seuraaminen: Sisälsi ihan perussettiä, eli käännöksiä oikeaan ja vasempaan, täyskäännöksiä, pysähdyksiä ja vauhdinmuutoksia. Parhaissa kohdissa naksuttelin ja palkkasin. Kontakti pelasi pääosin hyvin, pari kertaa mokoma vilkaisi jonnekin muualle (josta ehdin kerran huomauttaa pienellä murahduksella ja raukka hämmentyi hetkeksi :D). Seuraaminen oli innokasta, tosin tekee välillä vieläkin iloisemmin.

Noutaminen: Otin noudon kolmeen kertaan, enkä siinäkään ihan kokeenomaista suoritusta. Pääasia oli nyt vähän katsoa, miten Kara muistaa noutohommat ja onko intoa hakea sitä kapulaa. Kyllähän sieltä tuli taas iloista suorittamista, miten mahtavaa! :-)

Ensimmäisenä mä käskin Karan sivulle, heitin kapulan nyt jonkin matkan päähän, odotin että ottaa katsekontaktin ja annoin käskyn. Valkoturkki ampui kapulaan kiinni ja myös palautus tapahtui kivasti laukka-askeleella. Naksautin heti, kun Kara oli ottanut kapulan suuhun ja kääntynyt takaisin. Toi kapulan kuitenkin vielä omaehtoisesti luo ja irroitti vasta, kun sanoin "irti" ja ojensin makupalan. =)

Toisella kertaa naksautin vasta silloin, kun Kara oli noin metrin parin päässä meikäläisestä. Taas se esitteli iloista ja vauhdikasta noutamista.

Viimeisenä lähdin juoksemaan takaperin jonkin matkaa ja vaadin sen perusasennonkin siihen. Tuli ekana vinoon! Muutenkin huomioin koko treenin aikana, että Kara yritti tarjoilla vinoja perusasentoja ihan alvariinsa. :c No, eiköhän se huomaa taas pian, ettei niistä kyllä mitään palkkaa tai kehuja putoa, joten kannattaa vaan tulla virheettömästi sivulle. Otin vaan askeleen pois ja Kara tarjosi sitten onneksi oikeanlaisen perusasennon siihen.

Kaukokäskyt: Aloitin vähän liian pitkällä matkalla, koska Kara pompautti takamustaan eteenpäin käskiessäni sen maahan. No ei kun lähemmäs ja kun sieltä tuli virheetön maahanmeno, naksautus ja vein palkan koiralle. Tein ensin kutakuinkin sellaista, että maahan - palkka - istu - palkka - maahan - palkka jne. Sitten aloin vaatia kahta liikettä eli maahan, istu - palkka - maahan, istu - palkka jne. Pidensin matkaakin kokoajan hieman.

Kuvia koirista!

2010-10-27T17:28:00.004+03:00

Pari kuvaa.

2010-10-16T12:34:00.006+03:00

6-vuotias Kara!

2010-10-11T01:59:00.006+03:00

1. lokakuuta Kara täytti huikeat kuusi vuotta! Kyllä se aika vaan etenee tosi nopeasti. Friidukin täyttää jo maaliskuussa yhdeksän. Veteraaneja kohta, molemmat.

Sisko sai ostetuksi perjantaina koirille shampoot. Isällehän mä olen sitä yrittänyt toitottaa, että piskit voisi pitkästä aikaa pestä, mutta eihän se ole millään jaksanut rasittaa itseään käymällä eläinkaupassa.

Noh, siskon kanssa saatiin pestyä koirat. On se kyllä oikeasti aika huolestuttavaa ja inhottavaa tulla viikon jälkeen kotiin tauolle koulusta, muka lepäämään, niin täällä odottavat sitten koirat harjausta, kynsien leikkuuta ja kaikkea muuta, kun isä ei noita hoitotoimenpiteitä handlaa - ei osaa tai ei halua osata.. Huoh.

Huomenna starttaa jälleen uusi kouluviikko. Meillä on nyt kakkosjakso menossa, attojakso nimittäin. Kaksi päivää viikossa opiskellaan matikkaa, äikkää ja enkkua. Kolme päivää viikossa opiskellaan attovalinnaisia ja vapaasti valittavia valinnaisia, joita mulla on seinäkiipeily, keittiötaidot, ilmaisutaito, kukkaron herraksi ja valokuvaus.

Pitkästä aikaa tottelua.

2010-09-24T23:52:00.008+03:00

Kuinkahan kauan siitä mahtaa olla, kun viimeksi treenasin koiruuksien kanssa? Todella kauan joka tapauksessa. No, meikä on nyt opiskellut ihan innoissaan Orimattilassa tätä nuoriso- ja vapaa-ajan ohjausta. Oikean alan tunnuin tällä kertaa valitsevan. :>

Viikonloput ovat menneet vähän siellä sun täällä taas, joten koiraraukkoihin en ole ehtinyt kiinnittää niin paljon huomiota. >:( Tänään kuitenkin harjasin Karan perusteellisesti. Sillä oli alkanut karvanlähtö sillä välillä, kun olin ollut Orimattilassa - enkä viime viikonloppuna tainnut poiketa kotona ollenkaan.

Mulla oli joku visio taas siitä, että kävisin Karan kanssa juoksemassa, kunhan olisin eka vähän treenannut tokoa ja kävelyttänyt karvanoppia tuolla hiekkatiellä. Mulle on kuitenkin iskenyt jokin ihan jumalaton laiskuus päälle, tälläkin viikolla kävin lenkillä vain kerran ja salilla kerran, vaikka enemmän tosiaankin piti.

Menee ehkä aikansa taas oppia urheilemisen rytmiin, kun olin sen verran pitkään kipeänä. Muutenkin masentaa, kun kunto laski kipeilyn ja flunssailun aikana yllättävän paljon. Nytpä ne pitemmät lenkit eivät tuosta vaan luonnistukaan, höh!

Mutta hei, se tärkein, minkä takia tänne blogiin päätin pitkästä aikaa rustatakin. Mä tosiaan treenasin koirien kanssa. Otin denta stixejä ja muuta tilpehööriä matkaan iltalenkille, ja piskithän olivat ihan hullaantuneita niistä.

Ensin Friidun kanssa jotain ihan perusjuttuja, kuten peruasentoa, seuraamista, maahanmenoa, istumista, seisomista, takajaloilla pomppimista ja muuta typerää. :-D Se oli ihan järkyttävän innostunut, ei ole varmana ikinä tehnyt niin lennokkaita ja iloisia perusasentoja!

Sitten meidän valkoinenkin pääsi näyttämään, miten tykkäsi pitkästä aikaa totella. Jumalaton into päällä silläkin, ihan oikeasti. Olin sen huomannut tosin jo sisällä, kun Kara innostui pienimmästäkin leikkisään vivahtavasta liikkeestä ja juoksi matot ruttuun, heitteli lattialla olevia limsapulloja, sukkia ja lentopallonkin kimppuun kävi, häntä ropellina pyörien.

Seuraamisessa se edistää aina tosi paljon, jos on energinen ja tosi halukas toimimaan. Nytkin astuin vahingossa sen tassun päälle, kun se poukkoili eikä malttanut pitää paikkaansa siinä sivulla, lapa jalan kohdalla. Lisäksi se yritti välillä ennakoida kääntymisiä niissä kohti, missä olin viimeksi kääntynyt, ja pomppi ihan omiaan - hölmöläinen! :-D

Otin liikkeestä maahan ja seisomaan. Maahanmenoja se ei malttanut tosiaankaan tehdä suoraan, joista en palkinnut, vaan vasta onnistumisesta. Seisominen oli jees. Sitten otin avoimen luoksarin, jossa pysähdys käsimerkistä oli molempina kertoina oikein perfect! (; Lopuksi, vaikka Kara oli ihan liekeissä, käskin sen maahan ja pompitin Friidua ympäri ämpäri. Pysyi paikallaan tosi nätisti.

Tokossa pitäis tietenkin hioa ja hioa vaan, että liikkeet menisivät mahdollisimman oikein ja täydellisesti. Mutta kun mua vaan hymyilyttää se, että Karalla tuntuu olevan intoa kutakuinkin kymmenkertaisesti enemmän kuin normaalisti. Se on kyllä nyt se olennainen homma koko treenaamisessa, että on selvästi kivaa. :-D

Kesän loppua, syksyn alkua

2010-08-22T12:59:00.004+03:00

Friidu ja Kara ovat viettäneet ihan peruskotikoiran elämää molemmat. Ei niille mitään sen kummempaa kuulu. Meikäläisen aika meni kuukauden mittaisella kesälomalla säätäen ja juhlien kavereiden sekä uusien ihmisten kanssa. Koiria tuli käytettyä vähän uimassa, mutta muuten mikään ei muuttunut niiden perusarjesta. Lenkkeilyä ja rötköttämistä.

Pääsin viikko sitten muuttamaan Orimattilaan opiskelemaan - siellä on ollut tosi kivaa! Ainoa miinusasia vain, kun tulin kipeäksi jo tokana koulupäivänä. Torstain ja perjantain sairastin sitten poissa koulusta, kävin perjantaina lääkärissäkin ja sain antibioottikuurin.

Näin kipuluksena ei sitten paljoa urheilla tai koirien kanssa lenkkeillä. Mähän olin kesälläkin kipeänä, mur. Joku asuntolaepidemia tuolla on päällä kuitenkin, joten melkein jokainen on vähän enemmän tai vähän vähemmän kipeänä.

Koirien elämään olis nyt kyllä kivaa keksiä jotakin vaihtelua. Ainakin kun viereinen iso pelto on nyt puitu, niin pääsevät kunnolla juoksemaan viikonloppuisin, kun meikä vaan tulee niiden kanssa ulkoilemaan. :) Josko tässä nyt Karankin kanssa alkaisi juoksemaan enemmän, kun mä olen vaan yksinäni juossut, pyrkien siihen oman kunnon kohottamiseen pääasiassa.

Ei meille varmaan nyt muuta oikein kuulu. Matalaa profiilia ollaan pidetty ja tullaan pitämään tämä vuosi. Karahan täyttää kahden kuukauden päästä jo kuusi vuottakin! :-O

Metsänpeikot

2010-06-22T00:42:00.002+03:00

Sairaslomailua ja höpäjää

2010-06-20T18:35:00.004+03:00

Omistaja tunnustaa - taas saikulla. Koko viikon on tullut kuumeiltua ja kipeiltyä, keskiviikosta asti oltua myös pois duunista. Kylläpä muhun nyt äkkiä iskeekin kaikki lastentaudit tänä keväänä ja kesänä, kun yleensä mulle on todella harvinaista toi saikuttelu. Perjantaina käytiin lääkärissäkin, saikkutodistusta ja sormenpäästä verinäytettä napsimassa.

Koirien kanssa... Ei mitään. Tietenkään kipeänä. Haluttaisi käydä ostamassa jostakin jotain uutta shampoota ja hoitoainetta piskiiteille, jotta saataisi kunnolla pesaistuakin ne. Harjaamistakin kaipailevat taas, mutta mä en nyt ole sitä katastrofaalista karvojen myrskyä ja pöllyämistä jaksanut vielä kohdata. Tässä ensi viikolla sitten. Friidulla etenkin on melkoinen karvanlähtö.

Hyvinkin arvattavaa kyllä, nyt kun on kesä (josta en valitettavasti oo kipeenä nyt taas saanut nauttia!), niin mulla on taas joku koirakuume iskenyt. Siis nyt arktisten pystykorvien kuume, husky tai malamuutti. Haluaisin päästä valjakoimaan ja muuta mukavaa. :O Kun tällä hetkellä en jaksa ees ajatella jotakin pk- ja tokopuolta. Perin kummallista.

Oli pakko muokata taas ulkoasua ja laittaa otsikkokuvaksi tuollainen luminen kuva Karasta. ^^ Innostuin kuvienmuokkailusta vain, niin pitäähän sitä vähän yrittää jotakin tehdä. Seuraavaksi voisin muokkailla parit klikattavat kuvat tuohon sivupalkkiin ja koirien sivuille väsätä jotakin uutta, ehkä ihan sanallisia esittelyjäkin, eikä mitään tylsästi listattuja tietoja.

Yritä tässä nyt sitten uskoa että on kesä, vaikka on tällainen talvifiilis. :D Huomenna tosiaan töihin päin, leirit alkaa, nenäliinoja vaan kassi täyteen, enköhän mä sillä pärjää. Ja buranaa poskeen, vähän kun on vielä sellainen pikkukipeä olo, mutta kyllä meitsi haluaa sinne ohjaajien tutustumispäiväänkin jo päästä! Jaksa tätä möllöttämistä!

Sitten mun piti vielä sanoa jotakin. Ai niin, tuossa viikolla tulivat kuin tulivatkin koulujen valintatulokset. Meille rantautui sellainen valintakirje tuolta Orimattilasta, eli mun ykkösvaihtoehdosta ja siellä kerrottiin, että olin saanut 8 pistettä valintakokeesta ja meitsi pääsis syksyllä jopa opiskelemaan. ;) Uijuijui, musta tulee nyt sitten nuoriso- ja vapaa-ajan ohjaaja. Sinne suunnaten syksyllä.

Koiraharrastuksesta en tiedä, miten sen nyt taas käy. ;O Viikonloput kuitenkin kotosalla piskien kanssa puuhaillen ja jos mä jossakin välissä omaa kämppääkin erehdyn vuokraamaan, niin jos sinne saa ottaa lemmikkejä - koiranhan voisi välillä kuljettaa matkassa. :)

Valkoturkki ilmestyi

2010-06-16T17:38:00.003+03:00

Viikonlopun koiravieras

2010-06-12T21:05:00.003+03:00

Perjantaina pidettiin vähän hauskaa kotijuhlien muodossa. Saatiin sovittua ex-opiskelukaverini Essin kanssa, että tulisivat jätkäkaverinsa ja projektipentunsa Yazzyn kanssa yökylään. Se oli sellainen nelikuukautinen harmaa sakemanni, tuleva poliisimies, oikein ihana! :) Nimettiin se oitis Koikkeliksi, koko koira oli tehty vaan pitkistä sojottavista koivista ja jättimäisistä korvista! :D

Kuvia ei harmi vaan nyt tullut otettua, oli parempaakin tekemistä nääs. Friidu tykkäsi Yazzysta kovasti, mutta Kara taas irvisti raukalle turpa rullalla heti, kun se vaan uskaltautuikin liian lähelle. Friidu ehkä tunnisti sukulaissielunsa, onhan siinä itessäänkin sakemannia. ;D

Koirien kanssa ei oo taas tapahtunut oikeen mitään treenaamisen osalta. On vaan niin paljon kaikkea muutakin, kun pitää tehdä ja olla menossa. Duuni ja liikuntahan se tässä lähinnä nyt on pääsijalla.

Se onkin muuten sitten enää viisi viikkoa työmarkkinaharjoittelussa, jonka jälkeen alkaa kesäloma. Ensi keskiviikkona saa aikaisintaan tietää, pääsikö minnekään kouluun - sitä etappia jännittyneenä odotellen!

Dokumenttia mutakuopalta

2010-05-28T15:13:00.011+03:00

Tuli lähdettyä koirien kanssa lenkkeilemään mutakuopalle kaatosateesta huolimatta. Sade kuitenkin lakkasi päästyämme kuopalle juoksentelemaan, joten koirien dokumentointikin onnistui, vaikkakin kälyisellä kännykkäkameralla.. :D

Ja Kara, meidän vuorenvalloittajamme, tottelee... :D

Kivat treenit!

2010-05-27T23:23:00.005+03:00

Tänään nukuin piiiitkään, kaikki univelat meinaan pois, niitä kun oli krhm sattumoisin taas päässyt kertymään! Duunipäivän piti olla 17-20 siellä maastojuoksukisoissa suunnannäyttäjänä, mutta pääsinkin jo vähän yli seitsemän huristelemaan kotia.

Päivällä ennen duuniin lähtöä olin käyttänyt koirat pitkällä lenkillä, joten iltalenkin ei tarvinnut olla mitenkään kummoinen vuorostaan. Fiilikset treenaamiseen olivat aikas hyvät ja ajattelin sitten, että ei kai sitä mitään hävittäisi, vaikka treenattaisi taas.

Faijaltakin kyselin, että onko se nähnyt naksutinta, sellaista vihreää pientä lootaa. Jossakin se oli sen joskus kuulemma nähnyt (no niin minäkin!), mutta eipä sitä taas löytynyt. Se siitä naksuttelusta sitten.

Kaikesta huolimatta treenattiin. Otettiin paikkamakuuta, kaukoja ja luoksaria.

Paikalla makaamisessa ei ollut mahdollisuutta oikein ottaa näkösuojaa, joten koska Friidu oli mukana, villitsin sitä parhaani mukaan heittelemällä makupaloja pitkin poikin, Karan taakse ym. haastaviin paikkoihin. Pari kertaa se nousi, kävin laittamassa taas maahan ja pysyihän se sitten. :D

Kaukokäskyt, ah, ne menivät mainiosti tällä kertaa. :) Loppuun otin täydellä matkalla istumisen, kävin palkkaamassa, palasin matkan päähän, maahanmenon, kävin palkkaamassa, palasin matkan päähän, istumaan ja maahan, jonka jälkeen palasin sivulle palkkaamaan. Yritti ennakoida istumista se pirulainen!! :D Mutta korjattiin ja saatiin liike valkoturkin päähän ainakin suht. oikein.

Luoksarissa meni alussa todella upeasti, mutta kun otettiin muuta ja taas luoksaria, niitä askelia tuli ihan kamalasti! ó.ó En käsitääää. En sanonut mitään, toistettiin ja toistettiin ja toistettiin. Sitten ajattelin, että ei se nyt enää millään ihmeen kaupalla hokaa että ei saa ottaa askelia enää kun olen näyttänyt käsimerkin.
Otin uudelleen alusta ja vaikka askelia tuli, heitin kehusanan siihen, kun se oli pysähtynyt kokonaan. Sitten uudestaan yrittämään. En nyt tiedä, onko logiikka aivan päin sanonko mitä, mutta se tehosi ja Kara alkoi ottaa vähemmän niitä askelia.
Yhtenä kertana tuli vielä niitä askelia enemmän kuin edellisellä kerralla, johon en kommentoinut. Vielä saatiin sellainen stoppi, mikä olikin nopea, nätti pysähtyminen! Tyhjensin koko makupalapussin Karan suuhun ja lopetettiin treeni siltä erää. =D

Kävin vielä juoksemassa itsekseni ja sain kehitettyä rakon jalkaani.. Höh!! Polvet eivät kuitenkaan enää estä lenkkeilyä millään tapaa, jihuu! Nyt alkoikin viikonloppu!

Huonomakuset treenit

2010-05-26T16:26:00.004+03:00

Naksutin on kadonnut, vaikka oon yrittänyt ettiä sitä vaikka kuinka. Treenimotivaation ollessa ihan mukavan korkealla otin Karan, pari lelua, noutokapulan, nameja ja lähdin treenaamaan.

Ensiksi ajattelin ihan mielenvirkistykseksi ottaa lelunetsintää. Typerintä koko hommassa oli se, että jos piilotin lelun johonkin heinikon sekaan ja lähetin Karan etsimään, se alkoi vaan syödä ruohoa tai lähti onnellisena juoksentelemaan pitkin poikin. o_O
Sitten taas kun piilotin lelua sellaisten ihme kasvien sekaan, jossa ei ollut nurtsia tai heinää, valkonen etti mitä mainioimmin. Sain oikein piilottaa lelun sen näkemättä ja puuhata siinä välillä jotakin muuta, jonka jälkeen palattiin paikalle, lähetin etsimään ja aina löysi aktiivisesti nenukkia käytellen.

Koiralla oli huono vire päällä muutenkin. Parit seuruuttelupätkät ihan jeessiä ja avoimen luokan jäännit menivät hyvin.
Kaukoja otin lyhyellä matkalla, mutta istumisesta maahan se sama perseenpompauttelu jatkuu taas heti kun ei ole naksua käsillä.. Pitäisi treenata säännöllisesti, niin saisi vahvistettua sen perseen maassa pitämisen ihan rutiinihommaksi. Mutta no.
Ja koska onnistuneeseen suoritukseen pitää aina lopettaa, niin noin metrin päästä se ei pompauttanut sitä saakutin takamustaan. Että menee todella, todella hyvin...

Noudossa haki ihan okei ja laukka-askeleella, jos siis heitin kapulaa noin viiden metrin päähän. Kun viskasin sen pitemmälle, koira vaan pyöri väkkärää tai kerran jopa juoksi melkein kapulan luo, mutta kääntyi ja tuli yhtäkkiä takaisin jättäen kapulan sinne!

Vähän otettiin paikkamakuutakin ja se edes sujui. Onnistuneet jäännit ja paikallaolo eivät kuitenkaan saa fiilistä kovinkaan korkealle, näistä treeneistä jäi todella huono maku. Päätinkin, että seuraavan kerran sitten kun on se naksutin ja mieluummin jossain vähän paremmassa treenipaikassakin taas. Kontaktiharjoittelukaan ei olisi pahitteeksi ja tarkkuutta, nyt koiran suorittaminen oli melkein pelkkää hutilointia.

Tässä taas näkee että ei kyllä kannata alkaa taukoilla kovasti treenaamisen kanssa, kaiken saa aina aloittaa muuten alusta. Voin vaan kuvitella minkälainen monsteri toi on, jos lähdetään jonnekin tapahtumaan ihmisten ja koirien ilmoille. Häiriötreenit ryhmässä olis niin kova sana. Kyllä ketuttaa.

Lisäksi leikkasin Karan turkin ihan tyhmännäköseksi. :( Luojan kiitos en jäänyt Kannukseen ja tehnyt trimmausportfolioita. Olisin saanu siitä aivan varmana hylätyn. Kai mä Kartsun turkkia yritän vielä saksia vähän siedettävämmän näköiseksi, ja onneksi se kasvaa sentään.

Huomenna on duunipäivä sentään 17-20, avustan maastojuoksukisoissa sen illan. Sitten alkaa viikonloppu. Tänään kävin työterveyshuollossa näyttämässä tätä pahempaa polvea ja sekin on nyt onneksi lähtenyt parantumaan ihan hyvin. Voisin tänään lähteä juoksemaan ennen kuin sekoan ilman liikkumista. Ainakin sellaiselle testilenkille, että mitä polvet sanoo. Karan kanssa hei vaikka canicrossaamaan, tulisi sentään jonkinlaiset hyödylliset treenit (kai) tehtyä.

Puhdas sammari

2010-05-25T13:32:00.004+03:00

Duunipäivä on tänään klo 15-21, joten sain nukkua pitkään ja puuhailla taas omiani. Tosin jotenkin ei kyllä kykene kunnolla vapautumaan, kun tietää, että pitää illaksi sinne töihin sitten kuitenkin mennä.

Sain jotain hyödyllistäkin aikaan! Saksin Karan turkkia vähän enemmän kesäkuntoon ja kävin vielä reippauksissani pesemässä koko hoidon, kun meillä on kuin onkin ainakin jotakin koirashampoota. Valkoisille koirille tarkoitettua.

Polvet ovat vieläkin melko kipeät, välillä enemmän ja välillä vähemmän. Tekisi niin mieli reippailla, käydä lenkkeilemässä ja treenaamassa koirienkin kanssa. Jonkinlaista treenikuumetta tuntuu olevan. Mutta näiden jalkojen kanssa, ääh, ei tule mitään.
Toivottavasti viikonloppuna olisivat sen verran ok kunnossa, että kykenisi suht. kivuttomasti tekemään jotain. Masentaa!

Tosissaan jostakin on taas pöllähtänyt mulle treenikuume ja haluaisin Karan kanssa treenaamaan, niin että päästäis kisakuntoon taas joskus. :x Paha vaan. Vaikka olisihan se tosi siistiä käydä avoimessa pyörähtämässä ennen kuin mahdollisesti pääsen sinne opiskelemaan...

Pk-lajit ruvenneet taas näin välillä vähän enemmän kiinnostamaan. Vois katsella, jos viikonloppuna sais tehtyä Karalle jälkeä. Sitten jos tosiaan tokossa hiotaan avoimen liikkeitä ja vaikka ruvetaan naksun kanssa opettelemaan vähän esimerkiksi ruutua. Esine-etsintääkin voitaisi harjoitella vaihteeksi. Ideoita kyllä löytyy, saa vaan nähdä, onko into jäljellä vielä torstain jälkeenkin. :'D

Pentukuumettako?!

2010-05-24T18:33:00.010+03:00

Kolmas koira ei itsessään houkuttele, mutta olisihan sellainen pieni karvapallo iiiihana ja meikäkin osaisi tällä kertaa aloittaa oikeammin. :) Friidun ja Karan kanssa kun on tullut tehtyä ihan jumalattomia virheitä! No, ehkä sitten joskus.. ;)
Lisäksi oon vakavissani miettinyt, kun oon aiemmin ollut satavarma siitä, että tulee joku pk-rotuinen, todennäköisemmin spk, niin onkohan siinä oikeasti mitään järkeä. :D Mulla on kuitenkin niin vaihteleva elämä, ettei varmastikaan sakemannia kannattaisi edes ottaa. Aina ei riittäisi aika kaikkeen harrastamiseen ja vielä lenkkeilyyn päälle.

Eli. Siis. Sammari hyvinkin ilmeisesti. Sitten joooskus. :D Hyvällä tuurilla samojedistahan tulevaisuudessa saadaan pk-rotu, joten siihen uskoon ainakin voidaan tuudittautua. Muutenkin niitä harrastajia varmaan olisi hyvä olla, jotta oikeudet kyettäisiin säilyttämään, siis mikäli ne ylipäätään saadaan koskaan hankittua... joskus tuhannen vuoden päästä.

Karan kanssa voisi periaatteessa koettaa tähdätä BH-kokeeseen, niin kuin on mielessä ollut. Mutta mietityttää kovasti se häiriötreenien puute, joka estää todellakin tokokokeetkin ja lisäksi se kaupunkiosuus on vähän pulmallinen juttu. Inhottaa asua täällä pellossa, josta ei pääse juuri minnekään ihmisten ilmoille. :/

Tämän viikon projektiksi otan muuten koirien pesemisen ja turkkien siistimisen! Vois vähän lyhennellä noita karvoja, etenkin Friidulta reippaastikin. Viikonloppuna jos vaikka, kun mun viikonloppu alkaa jo torstaina. Tarvis vaan käydä ostamassa jostain lemmikkikaupasta shampoota ja hoitoainetta. Tai pistää sisko käymään, sehän siellä sopivien matkojen päässä asuu ja tulee kuitenkin viikonloppuna kotia!

Liikuntarajoitteinen koiranomistaja

2010-05-20T13:36:00.005+03:00

Nyt ei voi taas joihinkin päiviin reippaasta lenkkeilystä haaveillakaan, kun menin tietysti vetämään lipat kulkupelilläni duunista tullessa. Ainakin opin kantapään kautta, että hiekkatiellä pitää tosiaankin ajaa rauhallisemmin ja olla käyttämättä etujarrua niin kovasti. Etenkin jollain kämäsellä skootterilla (enemmän kokemusta tosta motocrossista, joten)! Eturengas lukkiutui ja meikä lensi!

Nyt olen sitten varsin liikuntarajoitteinen, en kyennyt tänään edes töihin. Käveleminenkin on yhtä tuskaa. Polvet siis aukesivat ja menivät ihan haavoille, vasen polvi etenkin vuosi kutakuinkin kolme tuntia. Oikean käden kämmen myös haavoilla, kyynärpäästä nahat vain vähän rullalla ja käsi vissiin lievästi venähtänyt.

Se kaikista lenkeistä, treenaamisista ja puuhailuista sitten hetkeksi! Tänään käydään terveysasemalla hakemassa saikkulappua ja puhdistuttamassa vielä. Katsotaan, pääsenkö huomenna kömpimään töihin. :x

Kesäkesäkesä!

2010-05-16T19:31:00.004+03:00

Ulkotilalämpöjen ollessa sellaiset +25-30 ei meikäläistä saatikka koiriakaan oikein huvittaisi nokkaansa ulos pistää ainakaan treenaamisen merkeissä. Canicrossattu ja juostu ollaan hyvin tätä viikkoa lukuun ottamatta, vaikka alkuviikosta säät olivatkin vielä sopivan viileät.

Katsotaan, miten canicrossaamisen taas nyt käy. Ainahan voin itseni uhrata ja käydä jumputtamassa pururadalla. Koirien kanssa sitten metsälenkkejä ja uimaretkiä, ollaan nyt illallakin siskon kanssa lähdössä sellainen pikkuretki tekemään Hyryn lammelle.

Tokoa otettiin tuossa viikolla vähäsen ja silloin oli jo lämpöä sen verran, että pelkkää lahnailua se oli, eikä mikään ihmekään. Ehkä pitää laittaa treenaaminen nyt kesäksi muutenkin vähälle - ei ole kamalasti motivaatiota, kun ei pääse häiriötreeneihin tai sen myötä kisoihinkaan.
Canicrossissakin kisaaminen menee taas vaan haaveeksi, tuskinpa syksylläkään starttaillaan, kun mun opiskelut alkavat silloin (TOIVOTTAVASTI) ja pitää sitä korttia ajaa (olettaen, että mulla on ne rahat kasassa).

Mutta juu, piskiäiset saavat taas vähän tällaista rauhallisempaa kotikoiraelämää vietellä kesän, kun meikä painaa duunissa. Kesäloma alkaa vasta heinäkuun 18. päivän jälkeen, joten sitä odotellessa. :D

Duunia, duunia

2010-05-01T07:37:00.003+03:00

Eipä tässä ole ehtinyt juuri muuta kuin töitä paiskia ja itsekseen harrastella liikkumista. :D Tokon treenaaminen on sitten taas jäänyt, ylläri. Tuskin kesälläkään ehdin tai pääsen Karan kanssa minnekään päin treeneihin, joten olen vähän ideoinut, että jos nyt saisin syksyllä sen ajokortin duunista kerätyillä rahoilla, niin oman auton kanssa voisin sitten ihan vapaasti käydä viikonloppuisin treeneissä kotona ollessani. Siitähän on hyvä lähteä, että kun on kortti ja oma auto. Ei ainakaan tule tokoputkeen paljoakaan katkoja. :D

Duunia ei ole ollenkaan inhottava paiskia, päinvastoin se on aivan parasta! Nuorisotoimessa kun on niin vaihtelevaa ja yleensäkin ottaen mukavaa hommaa, jossa ihan oikeasti viihtyy. Kohtahan olen ollut kuukauden jo tekemässä, joten alkaa olla piirtynyt mieleen sellainen realistinen kuva tästä alasta ja se onkin juuri sitä, mikä meikäläistä kiinnostaa. :)

Nuoriso- ja vapaa-ajan ohjauksen pääsykokeissa vietin viime maanantain. Se sisälsi ryhmähaastattelun, kirjallisen tehtävän, toiminnallisen tehtävän ja lyhyen keskustelun terveydenhoitajan kanssa. Hyvinhän se meni, ja oli muuten varmaan yksi elämäni parhaimmista ja hauskimmista päivistäkin! Nyt vaan pitää jänskättää kesäkuun alkuun sitä, pääsenkö vai enkö.

Koetetaan nyt vähän edes canicrossissa ryhdistäytyä, mulla on ollut sellainen visio, että kävisin juoksemassa joko yksin tai canicrossaten Karan kanssa lenkin vähintään 2x viikossa. Mieluummin tietysti useammin, ainakin omaa juoksuharjoittelua. Mutta duunipäivät ovat tosiaankin vaihtelevia ja saattavat venyä välillä aika paljonkin, hyvänä esimerkkinä ensi viikon tiistai, jolloin duunia on 9-20.

Kisaamaan meillä ei ole mikään kiire kyllä nyt. Kyllä sitä ehtii. Vaikka onhan Kara jo komeat 5 vuotta, syksyllä 6. :D

Mutsikin on nyt kevään alkaessa intoutunut lenkkeilemään ja käyttää mieluummin Friidua kävelyillä, niin eipähän mun tarvitse sitä miettiä, jos Karan kanssa käyn canicrossaamassa.

Eipä tässä juuri muuta. Tosi hyvät fiilikset on ja alkavaa kesää kohti pian mennään. Pitäis vaan saada aikaiseksi Karasta se juttu sinne sammarilehteen! :-D

Eilen treeniä & canicrossia

2010-04-22T12:56:00.005+03:00

Vähän otettiin eilen Karan kanssa tokoa ja sitten käytiin canicrossaamassakin. Alkulämppäreiksi käveltiin vähän päälle kilsa ja sitten juostiin kaksi kilsaa ja risat, että eipä sen kummempi lenkki.
Tosin, tuossa talven aikana on kyllä tullut otettua vähän laiskempi elämäntyyli, joten kunto on varmaan vähän taas rupistunut, mutta eiköhän se siitä jälleen lähde. :D

Kohta pitää lähteä töihinkin, duunia tänään 14:30-21:15. Sitten on duuniviikko tehty ja pitkä viikonloppu, pe-ma vapaa alkaa! :)
Karasta pitäisi kirjoittaa juttukin seuraavaan sammarilehteen. ;o Kai sitä voisi tänä viikonloppuna aloitella, mutta nyt pitää valmistautua duuniin lähtöön!

Treeniä with naksutin

2010-04-20T20:38:00.003+03:00

Karalle onkin kivempi muistutella taas näitä juttuja naksun kanssa, kun pääsee merkitsemään tarkemmin ne oikeat suoritukset. Ensiksi laitoin Karan kiinni ja otin Friidun kanssa jotakin pientä harjoittelua, kuten noutoa, perusasentoa ja seuraamista.

Sitten olikin Karan vuoro päästä näyttämään, oliko hommat hanskassa ja hanskat hukassa. Meininki oli tosi hyvä, koska valkoisella oli hurja motivaatio ja into tehdä - huomasin sen heti tehdessäni alkuun ehdollistamista naksulla pariin otteeseen, varmistaakseni, että Kara varmasti muistaisi mitä se naksuttaminen tarkoitti.

Aloitettiin yhdellä noudolla, joka oli oikein nätti, ja itse avitin koiran palatessa juoksemalla takaperin ja innostamalla. Myöhemmin pistin Karan toistamaan liikkeen mutta tällä kertaa siten, että pysyin vain vakavana paikoillani. Siitä huolimatta Kara nouti tosi lennokkaasti ja oikein vauhdikkaalla laukalla! :-)

Niitä kaukokäskyjä. Istumisesta maahan Kara aloitti heti pompahtamisen eteenpäin, joka on ollut meillä aiemminkin probleemana. En palkinnut siitä, vaan jätin sen ihan huomiotta, ja toistaessamme olin hieman lähempänä, jottei Karalle iskisi niin suurta kiusausta lähteä pompuuttelemaan. Tepsi ja Kara meni maahan nätisti takapäätä yhtään liikuttamatta, josta naksautus ja kävelin antamaan palkan. Sitten pidensin matkaa, lopulta yli oikean matkan ja niinkin pitkän matkan takaa käskyä noudatettiin niin, että naksausääni tippui, kuten myös se palkka. Istumaannousussa taas ei ollut minkäänlaista häikkää.

Otin jätöt kerran, joista palkkasin heti jäämishetkellä. Tosin seisomista otin vielä niin, että kiertelin Karaa ja palkka siitä, kun ei yksikään tassu liikahtanut, jes.

Luoksetulo oli seuraavana vuorossa ja halusin vielä vahvistaa sitä pysähdystä naksuttimella. Eikä mitään ongelmaa, tosi nopea ja täpäkkä pysähdys suuresta vauhdista. Kävelin aina palkkaamaan Karan siihen seisaalleen, palasin takaisin ja kutsuin sitten perusasentoon. Vinoja perusasentoja tulee kyllä edelleen ihan liian usein, joten pitää ne karsia vaikka juuri naksulla tiehensä. Lisäksi pysäytystä tein silläkin tavoin, että lähdin takaperin juoksemaan ja kutsuin Karaa nimeltä ja sitten yhtäkkiä paiskasin käsimerkin ilmaan. Tulos oli aina mitä olin toivonutkin, sai naksutella ja palkkailla. :-)

Seuraamista vielä. Niissä nyt ei ole mitään erityistä mainittavaa, tosi mukavastihan karvanoppa siinä tepsuttaa, pitää kontaktin ja käännöksissä vasempaan sekä täykkäreissä osaa käyttää takamusta. Sen verran osaa, että voitaisi jossakin vaiheessa alkaa niitä askelsiirtymiä taas mietiskellä ja opetella. Naksu korvaamattomana liittolaisena tietenkin.

Mutta paikalla makaaminen ja häiriötreeni ovat nyt aika pahasti miinuksella, kun niitä ei nyt tähän hätään saa ehkä mistään. Tietysti paikkamakuuta voi harjoitella, mutta kun se vaan on niin blääh. Pitäisi joihinkin treeneihin lähteä. Ehkä tällä vuosituhannella vielä!

Huomenna onkin leppoisa päivä duunin osalta, hyvinkin säälittävät kaksi tuntia, klo 15-17. :-D Kelpaa kyllä - saan nukkua pitkään! Lisäksi ainahan voi treenata, jos ei koiraa, niin itseään. Pururadan sulat lenkkipolut tuolla odottavat ja oma nyrkkeilysäkki ja kotikonsteinhan kykenee tekemään vaikka minkälaista treeniä kropalle. Vaikka kyllähän se nyt harmittaa, kun punttisalimahikset lähtivät samaan aikaan kun lähdin Kannuksesta. Mieluummin kuitenkin näin.

Ohjaajan motivaation heräilyä?

2010-04-19T23:23:00.004+03:00

Siis, mun oli pakko kuluttaa iltalenkkiä Karan treenaamiseen. Selvästikin alkaa taas treenimotivaatiot heräillä tuon Karpaatin Tottelija-tittelin saavutuksen takia, vaikka Kannuksesta päästyäni olen ollut niin puhki ja kyllästynyt treenaamaan. :-D No, jo se on aikakin heräillä taas koiramaisempiin touhuihin, kun tässä on kutakuinkin kolme kuukautta vain laiskoteltu koiraharrastusten osalta.

Treeniin kuului seuraamista, luoksetuloa, liikkeistä jääntejä ja noutoa. Luoksarissa vedin pysähdyksen ihan tahallani alkuunkin pelkällä käsimerkillä, häivyttämättä sitä käskysanaa salakavalasti sieltä, vaikka viimeksi olin jäänyt vaiheeseen käsimerkki & käskysana. Eikä siinä ollut mitään ongelmaa, nopea pysähdys ja kipitin sitten palkkaamaan. Toistin tämän vielä kaksi kertaa ja se onnistui todella hyvin, joten mistään tuuripelistä ei ollut kyse!

Nouto sujui vähän hassusti. Kyllä huomaa, ettei olla taas treenattu. Kapulalle RAVASI mutta tuli sentään lennokkaana takaisin, tai ekalla lähettämisellä ei kyllä edes lähtenyt hakemaan, vaan alkoi pyöriä väkkärää. Mutta PUDOTTELI KAPULAA, mitä ei kyllä oikeastaan koskaan tee - hehheee, pääsen hiomaan! ;)

Ei mulla noista muista mitään sanottavaa ole. Kaukokäskyjä en ottanut, mutta tiedän, että niitä voisi vielä hioa ja katsella, miten menevät. Tärkeintä olisi kuitenkin nyt paikallamakuuharjoitusten jatkaminen ja häiriötreenit. Mietiskelin ihan tosissaan, että olisihan se nyt ihan kiva koettaa saada vielä sieltä avoimesta tulosta, ennen kuin mahdollisesti lähden syksyllä taas opintojen pariin.

Ai niin, koiramaisista touhuista puheen ollen. Olinhan mä tuolla Vantaalla 10. huhtikuuta ajautunut yhteen möllitokoon sihteeriksikin. Pisti vaan rassaamaan, kun aikataulut menivät niin myöhään ja siellä "sai" viettää aikaa tuntikausia ja podin myös hirvittävää kriisiä rumasta käsialastani! :D Kilpailijaraukat! Siellähän näkyi kuitenkin myös mun piristyksekseni samojedikin tokoilemassa ja koiran nimi oli muistaakseni Veeti. Aina virkistää mieltä, kun näkee sammarin tokossa. :)

Huomenna olisi herätys siinä puoli kahdeksalta mutta eeei, meikä dataa pitkin yötä. Oon menossa tällä kertaa kunnan liikunnanohjaajan mukaan 9:15-15:15 jumppaamaan, kivaa kivaa!

Näin kun on viettänyt sellaiset pari kuukautta tekemättömänä, duuni on ihanaa ja vapaa-aika melkeinpä pistää vaan kiehumaan. Olen aika järkyttynyt siitä. Sosiaalisen elämän kaipuu on myös tullut aika pahaksi. :-D Onneksi olen menossa lievittämään sitä pitkän viikonloppuni aikana: perjantaina kavereiden kanssa hengaamaan hangaamaan, lauantaina mummolle äidin & siskon kanssa ja ehkäpä loppuviikonloppu sitten jotakin vielä odotettavampaa. :) Maanantaina pääsykokeet, ja koska ne ovat nuoriso- ja vapaa-ajan ohjauksen pääsykokeet, vähän pitääkin olla sosiaalisella päällä!

Eiköhän tää blogi taas ala mun kaveriksi, kun koiratouhut alkavat ilmeisesti kiinnostaa jälleen, ja voinpahan aina ratketa puhumaan ihan omista jutuistanikin. Keksikääpäs kesäksi Karalle ja mulle avoimen luokan tokokoe tästä läheltä Loppea, kiitos. ;D

Karasta Vuoden 2009 Tottelijasamojedi!

2010-04-19T17:30:00.006+03:00

Pitkään aikaan ei ole tullut kirjoiteltua yhtään mitään ja treenaaminenkin on kyllä jäänyt tosi vähälle. Tyhjänpanttina täällä ei kuitenkaan olla, vaan meitsi pääsi duuniin (työkkärin kautta sellaiseen työvoimaharjoitteluun) oman kunnan nuorisotoimeen. Maaliskuun yhteishaussa taas hain nuoriso- ja vapaa-ajan ohjauksen perustutkintoon ja tämän heinäkuun puoliväliin kestävän duunin aikana saankin sitten nähdä käytännössä, minkälainen ala oikeasti on, kun pääsen pyöriskelemään kunnan nuoriso-ohjaajan mukana milloin missäkin. Pääsykoekutsu tuli jo ja ensi maanantaina se sitten on!

Canicrossaaminenkin on nyt vähäsen tahtonut jäädä, joten katsellaan niitä kisoja sitten joskus, jos vaikka samalla innostuisi tokon avoimestakin jälleen. :) Kuitenkin sen verran on tekemistä ja menoa, että saas nähdä, jääkö kamalasti aikaa ja jaksamusta. Kara tai Friidukaan ei onneksi häiriinny, vaikkei tokoa treenailtaisiinkaan paljoa, lenkkeily ja pienet aivotyöt sopivat niille mukavasti myös.

Tänään duunista tultuani oli postista tullut lappu, että pitäisi hakea paketti. Minäpä sitten reippaana lähdin heti hakemaan ja Suomen Samojedinkoirayhdistykseltä oli tullut Vuoden 2009 Tottelija -kunniakirja ja iiiiso hieno pokaali. :-O Vaikka unohdin kaikessa Kannus-hässäkässä ilmoittautua siihen koko kilpailuun. No - en valita, tietenkään. :-D

Soittelin heti Paulalle eli kasvattajalle, kun ei olla aikoihin oltu yhteydessä. :-) Siitäpä innostuin sitten kirjoittelemaan tänne vihdoinkin vähän näitä kuulumisia ja käymään ulkona kuvaamassakin meidän, köh, hybertottelevaista valkoturkkia. Siskolta tulikin heti viestiä että "kuulostaa kyllä niin naurettavalta että Kara saisi varsinkaan tottelemisesta mitään pokaaleja". :-D

Hyvää kevättä kaikille!

Hengissä ollaan

2010-03-10T13:49:00.005+02:00

Koirien kanssa ollaan vietetty aika lailla hiljaiseloa. Ei olla treenattu ainakaan tokoa, mutta canicrossiin motivaatiota olisi edelleen, myös kilpailuihin asti, kuten olen suunnitellut. Kara on saanut nyt pitkän aikaa olla tauolla vetämisestä, sillä eiköhän kuntoa kasvata parhaiten se vapaana spurttailu ja pellolla juokseminen, jota ollaan nyt tehty. Juoksulenkeiltä olen jättänyt koirat pois ja yksinäni lenkkeillyt ne lenkit.

Tilannehan on nyt sellainen, että meikä otti ja lähti Kannuksesta. Koulu ei vastannut odotuksia, väsyin koko touhuun, ei ollut enää motivaatiota jatkaa. Tähän väliin on luvassa työharjoittelua ja syksyllä suuntaan uusiin suuntiin, mikäli vain saan uuden koulupaikan eri alalta ja lähempää kotoa. Eipä tuo eläintenhoito ollutkaan meikäläisen ala, mutta ei se elämä tähän kaadu! :-)

Friidu 12.3. jo 8 vuotta!

Sairaslomalle lähdössä

2010-02-03T15:42:00.003+02:00

Eilen käytiin Karan kanssa yömyöhällä juoksemassa pitkästä aikaa. Saatiin vihdoin ja viimein se 10 km juoksulenkin tavoite rikottua, huh! Aikaa matkaan kului 64 minuuttia, johon voi myös puolustukseksi sanoa, että lenkin aikana kehittyneet hiertymät jalkapohjissa olivat toooodella kivuliaat. Parempia juoksukenkiä odotellessa...

Huomenna ollaan Kartsun kanssa lähdössä kuitenkin taas kotia kohti, ihan koulukuraattorin suosituksesta. On tosi uupunut olo ja koulu väsyttää. Varaillaan aikaa psykiatriselle lääkärille, joka kirjoittaa mulle sitten saikkua joksikin aikaa. Saan vähän huilia ja sitten katsotaan, miten jatkon kanssa menetellään.

Käytäntöä Dogness-hallilla

2010-01-21T17:53:00.005+02:00

Aamupäivä oli kotieläinten hoitoa ja yritystoimintaa. Saatiin lehmäkokeet takaisin ja sain arvosanaksi 2½ (kolmonen on paras), joten olen oikein tyytyväinen. Tosin mehän ei saada loppupapereihin arvosanoja ollenkaan, vaan pelkästään merkintä hyväksytty, joten eihän niitä numeroita edes tarvitse niin kriittisesti kytätä?

Iltapäivällä pakattiin sitten koirat kärryyn ja matkustettiin Dogness-hallille sekalaisena ryhmänä kennelykkösiä ja -kakkosia. Alkuun oli luppoaikaa kakkosten hakiessa autolla koiriaan hallille, jolloin treenailin ja hengailin Karan kanssa.

Sitten tunti varsinaisesti pääsi alkamaan, saatiin vapaasti tehdä tokoa. Mä otin seuruuttelua, jääntejä ja kaukoja, jotka kaikki meni hyvin hyvin - jes! :) Sitten sain lainaksi kapulan, jotta päästiin Karan kanssa ottamaan noutoa. Teki tosi hyvin ja innokkaasti, mutta ilmeisesti toistot menivät vähän liian pitkiksi (yhyy mokasin taas!), koska loppuvaiheilla noutaminen muuttui kapulaa lähestyessä pelkäksi ravaamiseksi, enkä ollut tähän enää kovin tyytyväinen.. Kerran kapula lensi vähän liian lähelle yhtä sakemannia, jolloin Kara jänisti eikä uskaltanut haukata kapulaa ollenkaan, raukka! :D Eli noudossa pitää katsoa, etten noudata liikaa, vaikka Kara tykkääkin tästä liikkeestä.

Loppuun otettiin koko konkkaronkka paikkamakuuta. Mä lähdin näkösuojaan, palasin palkkaamaan Karan, toisella kertaa se vähän huolestui - päästi parit haukut ja nousi seisomaan, jolloin palasin käskemään maahan ja ei kun uusi yritys. Onnistui ilman ongelmia ja hyvä palkkaus siitä. Olen kuitenkin tyytyväinen, tosi rauhallisesti pysyi kun otti huomioon, että oli kaksi keskeneräisempää koiraa siinä vieressä omistajiensa hyöriessä ja kamalasti kehuessa niitä, sekä vähän kauempana vielä enemmän hälinää - ja minä itse siellä hallin toisella puolella seinämän takana piilosilla.

Projektikoirilla ja Marskin Rikillä otettiin vielä hakua ilmaisujen kanssa. Oli kivaa katsoa, miten projektisakut toimivat. :) Itsehän jo kerran päätin, että otan projektin ja sakemannin, mutta nyt olen vähän sillä kannalla, etten taida ottaakaan.
Ihan niistä syistä, että omat harrastukseni kärsisivät pahasti pennusta ja juurihan meikä pääsee harrastuksissa vauhtiin Karan kanssa, olisi aika ilkeää jättää se kakkoskoiraksi jo tässä vaiheessa, kun päästään tokossa etenemään ja canicrossissa kisaamaan. Kara on kuitenkin sen verran kykenevä koira, että kyllä me koulujututkin voidaan sen kanssa hoitaa ja pk-puoletkin käydä läpi.
Yhden luokkakaverin kanssa juuri suunniteltiin, että ruvetaan yhdessä treenaamaan hallilla haun rullailmaisua, eli eiköhän sekin saada lopulta Karalle opeteltua nyt, kun on oikein treeniseuraa. :)

Hakujuttujen jälkeen suoritettiin temppuratoja, joka sisälsi vähän kaikkea: hyppyestettä, jumppaa, tasapainoilua, agilityn keppejä, pujotteluja aitojen välissä kulkemista seuraamalla (tarkoitus oli, että koira joutuisi käyttämään persiitään kääntymisissä)... Me tehtiin avohypyn harjoituksia esteellä ja leikittiin vetolelulla, josta Kara taas innostui ihan hillittömänä ja päästeli taas örinöitäkin, ihana otus. :) Sillon kun tänne tultiin, leikkimiset muualla kuin kotosalla ja omalla kämpällä lelujen kanssa olivat ihan työn ja tuskan takana! On kivaa huomata, että jotakin on tapahtunut.

Muita suosikkeja meillä oli selkeästikin agilityn kepit, joita Kara ei ole mennyt ikinä ennen ja mäkin muistelin vaivalloisesti, kummalta puolelta sen koiran pitikään mennä. :D Noh, viisaammat onneksi muistutti hölmöä! Ohjaus oli meikällä ihan ok, olenhan mä Friidun kanssa käynyt aksaamisen alkeiskurssin jopa viisi vuotta sitten ja jotain käryä oli siitä, miten koiraa piti ohjata kepeillä. :D Karalle tuli nolla vipaa ja joka kerta päästiin vaan nopeammin sekä vähemmällä ohjauksella.

Teki oikein ilkeää huomata, että Karan karvat vaan pölisi vauhdikkaammissa liikkeissä ja aina kun se oli ollut jossain kohti makuullaan, sinne jäi pari tuppoa karvaa. :D Vaikka sitä on taas kuinka yrittänyt harjata ja harjata, niin ei, lisää vaan lähtee. Vaatteetkin on hetkessä koirankarvoissa, eikä ole mitään juuriharjaa tai teippiä. Vaatekappaleiden ravistelulla tai muilla puhdistusyrityksillä ei ole juuri mitään vaikutusta! Juoksutkin taitaa neidillä olla tuloillaan...

Huomenna vissiin kennelillä jotain marsujen pesemistä tms. aamupäivä ja kahdeltatoista pääseekin jo koulusta. Puoli kolmen junaan suunnataan Karnaatin kanssa, ihanaa taas mennä kotiin näin kahden viikon Kannuksessa oleilun jälkeen.

Univajetta

2010-01-20T18:18:00.003+02:00

Viime yön unet jäivät viiden tunnin mittaisiksi ja meikä on pirun herkkä kärsimään kamalasta väsymyksestä, jos yöunien mitta jää vähänkään lyhyeksi. Aamupäivällä oli kotieläinten ruokintaa ja kotieläinten hoitoa; tehtiin koe siitä lehmän vuosikierrosta. Meni kai ihan okei ja se riittää.

Iltapäivästä vietettiin sitten 4 h Koivukartanon salissa kuunnellen Tiiran luentoa koiran käyttäytymisen genetiikasta. Tuntuu, että kaikkien kavereiden mielestä se oli liian pitkä ja väsyttävä luento... eli älkää kertoko kellekään, mutta mun mielestä se oli oikein mielenkiintoinen, vaikka ensimmäisen tunnin aikana meinasinkin nukahtaa (minkäs sille voi, jos on niin herkkä kärsimään univajeesta). :P

Tänään piti olla joo punttis ja juoksulenkki, mutta ei näin väsyneenä taas kykene tekemään mitään. Taidan sinnitellä koneella Salkkareihin saakka nyt, kun sain Karankin käytettyä, ja mennä aikaisin nukkumaan. Jos vaikka saisin kunnon yöunet ensi yöksi ja jaksaisin huomenna puuhailla jotakin reippaampaa? Mikäli en huomenna, niin viikonloppuna sitten.

Ensi viikko tulee olemaan täynnä navettavuoroja, ma-ti ja to-pe - silloin nyt ei varmaan ehdi taas tehdä juuri mitään. Onneksi ylihuomenna lähdetään Karan kanssa kotiin.

Katsotaan, mitä tänään ehditään

2010-01-19T16:04:00.003+02:00

Aamutunteja oltiin saatu vapaaksi taas sen verran, että koulu alkoi vasta 11:20. Siitä huolimatta mun oli todella vaikea nousta, kun nukutti niin kovasti! Ei ole oikeasti ikinä ollut näin hankala nousta sieltä sängystä. Kara olisi tietysti ansainnut vähän aikaisemman aamulenkityksen... :/

Ennen ruokista oli kotieläinten ruokintaa, pidettiin ryhmäesitelmiä. Sitten oli iltapäivä tähän neljään asti pieneläinten ruokintaa ja eksoottisten eläinten esitelmiä. Pitäisi vähän ryhdistäytyä sen esitelmänkin kanssa nyt! Lisäksi huomiseksi on vielä koe lehmän vuosikierrosta, johon en ole lukenut ollenkaan.

Lentopalloa nyt ainakin lähden pelaamaan, käyn sieltä suoraan kaupassa ja hoidan Karalle vähän kunnollisemman lenkin sitten illalla. Juoksulenkkiähän meikä oli suunnitellut, mutta ehkä asiat pitää järjestellä vähän tärkeämpiin järjestyksiin ja huomata, että juoksemaanhan pääsee melkein mikä päivä tahansa, kokeeseen lukeminen ja esitelmä taas olisivat ajankohtaisia juurikin nyt.. Eli jos nyt jätetään se kympin lenkki ja juoksemiset sitten huomiselle - tehdään vähän lyhyempi lenkki ja keskitytään kouluun tänään.

Sain muuten vaihdettua kennelvuoroni viikolta 7 viikolle 8, eli päästään Karan kanssa sitten ensi kuussa sittenkin siihen tokokokeeseen avointa luokkaa yrittämään! Toivottavasti nyt vaan mikään laiskuus ei pääse iskemään treenaamisen kanssa.

Karaparka yksinään ja alkaneen viikon ohjelma

2010-01-19T00:09:00.006+02:00

Aamupäivä nukuttiin sikeästi ja kouluun lähdin vähän puoli yhden jälkeen. Yritystoimintaa ja pieneläimiä tälle päivää. Koulusta päästiin neljältä, jolloin ehdin Karan käyttää nopeasti ulkona, kerätä kamat kasaan ja lähteä asemalle, päämääränä Kokkolan nyrkkeilytreenit.

Kämpille talsin sitten kymmenen aikoihin ja kävin Karan kanssa vajaa puolen tunnin kävelylenkillä. Olihan se ihan onnessaan päivän yksinolon jälkeen, raukkaparka. Sen verran myöhä vaan oli, etten viitsinyt pitempää lenkkiä lähteä vetelemään. No, huomenna sitten pääsee!

Voisin laatia tänne blogiin aina viikon alussa jonkinlaisen koosteen siitä, mitä alkava viikko pitää sisällään. Siis myös koirattomatkin jutut, omat harrastukseni meinaan - anteeksi että tuputan itseäni, koira-aiheinen blogihan tämän ainakin kuuluisi olla. No, miten vaan. :D

Tänään eli maanantaina olivat siis nyrkkeilytreenit.
Tiistaina, huomenna, lähden taas pelaamaan 1½ tunniksi lentopalloa, jonka jälkeen ajattelin käydä juoksulenkillä.
Keskiviikkona on tiedossa Essin kanssa punttis, jonka jälkeen voisi taas vetäistä juoksulenkin.
Torstaina onkin sitten vapaapäivä, eli tiedossa pelkästään Karan lenkittäminen - selvennykseksi: kävellen! Vois myös ottaa tokotreenit. :P
Perjantaita odottelen jo kovasti, sillä silloin lähdetään Karpaatin kanssa kotia kohti, illalla ainakin lenkitän molemmat koirat ja saatan tehdä jotain muutakin reipasta.
Lauantaina lähden pelaamaan sulkapalloa, lenkittelen koiria & treenaan tokoa, pidän säkkitreenit ja mahdollisesti käyn juoksemassa.
Sunnuntaina varmaankin samaa kuin lauantaina, lukuunottamatta sulkista.

Ei ainakaan mahdottoman laiskaksi mene viikko! :P

Lyhkäset treenit

2010-01-17T17:22:00.003+02:00

Makupalat loppukin yllättäen kesken kaiken. Pitääkin muuten ruveta huomioimaan tarkemmin, missä tilanteissa palkkaan koiran, etten ole mikään namiautomaatti. Tosin tulihan tässä sitäkin tehtyä, että Kara sai välillä isompaa palkkaa, esimerkiksi normaalia pitemmän seuraamisen jälkeen saatoin heittää kokonaisen lihapullan "karkuun", jolloin Kara lähti pää viidentenä jalkana lihapullajahtiin.

Jäännit, kaukot ja luoksarin pysähdys on kyllä ihan nättejä. Seuraaminenkin jees, mutta nyt se tahtoi mennä vähän turhan paljon luistelemiseksi, yllättäen Ollikkalan parkkis kun tahtoo olla vähän sellainen liukurata.. Perjantaina kesken seuraamisliikkeen vedin lipatkin. :D

Ongelma luoksetulossa! Pysähdykseen asti liike menee nyt tosi hyvin, enkä periaatteessa tarvitse enää naksutinta liikkeeseen, kun ehdin jo merkitä Karalle sen oikean suorituksen kehullakin. Mutta pysähdyksen jälkeen luoksetulo on laiskaa ja perusasentoon tuleminen vielä laiskempaa, usein tulee vielä vinoonkin. Palkkaa sitten vain hyväksyttävistä suorituksista ja koiran suoritusta vauhdittamaan enempi innostamalla. :-P

Kävin kaupasta hakemassa itselleni mandariineja, rypäleitä, pienen karkkipussin ja energiajuomaa. Kara sai jotain hammashoito-naksuja, kun ei me olla vieläkään saatu hankittua tänne koiraparalle hammasharjaa, joten yhtä hyvin voidaan kokeilla, vaikuttaako "markettipaska" tuon eläimen kitusiin. Ostin sille myös viljapossun luun, jota se saa nakertaa nyt pikkuisen joka päivä, ettei vatsa mahdollisesti pääse sekoamaan.

Yölenkkeilyä viime yönä, vuosikertomusta ja alkavan vuoden tavoitteita

2010-01-17T11:20:00.008+02:00

Lähdettiin Karan kanssa siinä vuorokauden vaihteessa canicrossaamaan. Saatiin liikuttua 10 km lenkki vähän päälle puolessatoista tunnissa, josta juostiin yhteensä noin 6 km, 4 km putkeen ja 2 km neljässä eri pätkässä. No kyllähän siinä vähän kuuma alkoi tulla, mutta kunto ei onneksi ollut kuitenkaan pettämässä! :) Kara sai olla sekä valjaissa kiinni vetovyössä että juoksennella irti.

Tehtiin yli 2 km juoksulenkki viimeksi vissiin reilu kuukausi sitten (tai pahimmassa tapauksessa siitä voi olla parikin kuukautta), joten oli jo hyvä aikakin tehdä taas tuollainen perus 4 km. Otin ajankin, se oli minuutti pari normaaliaikaa enemmän, mutta ihan ymmärrettävistä syistä kuitenkin. Parempi se on ottaa lenkki rennosti, meikällä kun se voi joskus mennä siihen, että alan ottaa paineita koko lenkistä - joskus on ollut sellaisia oloja niin fyysisesti kuin henkisestikin, ettei juoksemisesta tule yhtään mitään, ja voi sitä itsensä sättimisen määrää sillon. :D

Nyt vietellään Karan kanssa aamuja ja laiskotellaan. Valkonen on saanut jo safkansa ja meikä odottaa patonkia uunista energiajuoman kanssa. Tänään pidetäänkin lepopäivä, kun eilen on reippailtu puntilla ja juoksulenkillä, ja huomenna on tiedossa rankoiksi uhatut nyrkkeilytreenit. :D Karan kanssa leppoista kävelylenkkeilyä ja treenaamista vaan tälle päivälle, sekä tietysti suunnittelua ja tavoitteita tulevaisuudelle. ;D

Melkein kaikki muut ovat tehneet blogeihinsa jonkinlaisen kertauksen kuluneesta vuodesta 2009 ja listanneet tavoitteitaan alkaneelle vuodelle. Voisin itsekin ottaa mallia osaavimmista, joten alla kertausta ja suunnitelmia, toisin sanoen jahkaamista:

Vuosi 2009
Viime vuosi on sisältänyt kyllä paljon, ihan niin elämän koirattomalla ja koirallisellakin puolella, joista kummastakin nyt avaudun listaamaan:
- Keväällä Karan ja meikäläisen kisaura pääsi viimein alkamaan -> syksyyn mennessä TK1
- Ollaan treenattu keväällä ja kesällä RSKK:n treeneissä
- Pääsy Kannukseen varmistui kesäkuussa
- Kesäkuussa aloitettiin myös säännöllinen koirajuoksun treenaaminen
- Kesän jälkeen pääsin lastenkodista ja muutin Karan kanssa Kannukseen itsenäisempää elämää viettämään
- Harrastukset vaihtuivat kesän loputtua futiksesta, salibandysta, ratsastuksesta ym. vakituisesti punttisaliin, lentopalloon ja vuoden loppupuolella nyrkkeilyyn.

Vuoden 2010 tavoitteet
- Keväällä tai kesällä AVO1
- Toukokuussa ensimmäiset kisat koirajuoksussa
- Aloitetaan voittajaluokan liikkeiden harjoittelu
- Pitäis ottaa kanssa hakua, jälkeä, esine-etsintää, agilitya (tai maikoilta tulee huutia)
- Kesälomalle työssäoppimispaikka - johonkin eläinkauppaan?
- Omissa harrastuksissa käyminen

Treenien pääteemana luoksetulo

2010-01-16T20:25:00.003+02:00

Olen tänään ollut aika reipas, vaikka onkin ollut sellainen zombiolo.. Aamupäivän datasin ja kusetin Karaa, mutta iltapäivästä lähdin puntille, josta suoraan kauppaan. Tokoilut Karan kanssa jatkuvat myös edelleen, tässä illasta läksin taas Ollikkalan parkkikselle varustuksena vetolelu, naksutin ja makupalat.

Ensalkuun leikittiin Karan kanssa lelulla ja sehän oli ihan onnesta sekaisin, mokoma pölkky! Juoksi kierrosta lelun kanssa ja heitteli sitä itsekseen, sitten kun kiskottiin sitä molemmat, päästeli oikein örinät ja repi ihan hurjana. :-)

Pääteemana oli luoksetulo, mutta kertailtiin me siinä ohessa muutakin. Seuraamista, jossa pyritään tekemään pitempiä pätkiä kerralla, sekä liikkeistä jääntejä. Kaukoja tai paikkamakuuta ei nyt jaksettu ottaa yhtään, mutta luoksarihan tässä oli se tärkein nyt.

Koira istumaan, kävelin jonkin matkan päähän ja annoin luoksetulokäskyn. Joka kerta päästeli tulemaan nättiä, vauhdikasta laukka-askelta. Sitten itsekin opin, että mun pitää tehdä heittoliike käsimerkiksi ja antaa samalla se käskysana - muuten Karalta irtoaa juurikin niitä ylimääräisiä askelia, eikä se pysähdy suoraan. Toki sitten myöhemmin häivytetään jompi kumpi, todennäköisesti sanallinen käsky, pois kuvioista.
Kun Karalta tuli siihen se pysähtyminen ilman askelia, naksautus ja palkan heitto. Sillä lähti oikein hyvin toimimaan, meikän piti vaan olla tarkkana antamistani avuista ja nimenomaan siitä naksauksesta. Mutta olen enemmän kuin tyytyväinen ja treeni-intoa löytyy! :-)

Joskus myöhään illalla lähdetään Karpaatin kanssa sitten juoksemaankin ja vetelemään pitkää lenkkiä. On kyllä ihanaa, kun on viikonloppu - ei velvollisuuksia, saa vaan tehdä kaiken omassa rauhassa ja nautiskella olostaan. (-:

MUTTA sitten huonot uutiset! :-( Pahaa aavistellen tarkastin kalenteriani tuon helmikuun tokokokeen suhteen - ja ei voi olla - mutta mulla on TAAS samaan aikaan kennelvuoro!! Täähän alkaa olla jo jonkinlainen kirous, tai sitten mun kennelvuorot on valittu nimenomaan noita kokeita silmällä pitäen...! Eli todennäköisyys, että me noissa kisoissa näytettäisi, kuinka samojedi tottelee (tää ei oo uhoa, voihan se mennä päin prikkalaakin koko koe niin kuin yleensä :D) laski juuri aika pohjalle...

Treenit Ollikkalan parkkiksella

2010-01-15T20:21:00.005+02:00

Ryhdistäytyminen treenaamisen kanssa aloitettu siis! Ennen lenkkiä jäätiin Ollikkalan parkkipaikalle tokoilemaan ja Karahan oli taas niin ylitsepääsemättömän innoissaan tekemisestä, että pyrki välillä edistämään seuraamisessa ainakin 20 cm ja käännökset vasempaan & täyskäännökset oikein pomppasi seuraavaan menosuuntaan, hullu mikä hullu! Jos ylimääräistä, yli-innokasta häsellystä ei oteta lukuun, seuraaminen oli mitä mainiointa - no, motivaatio ja tekemisenilo olivat ainakin täydellisesti kunnossa.

Pariin otteeseen otin liikkeistä jäämisiä, eikä niissä tunnu olevan yhtään mitään ongelmaa. Toki vahvistetaan niitä vielä siten, että lähden kiertelemään ja kaartelemaan ympäriinsä jättäessäni Karan seisomaan tai makaamaan maahan. Etenkin seisomaanjäännin kanssa tätä olisi hyvä ihan varmuudeksi tehdä ja vielä erikseen hallillakin, eri paikoissa.

Kaukot otin vissiin juurikin 4-5 m päässä Karasta. Joskus viimeksi, hamaassa menneisyydessä, kun näitä käytännön tunnilla Dogness-hallilla tehtiin, Kara alkoi maahan mennessään pompata samalla eteenpäin tms. Nyt tein siten, etten heittänyt makupalaa ollenkaan, vaan kävin palkitsemassa koiran sinne paikalleen, jottei sille iskisi mitään ajatusta kiirehtiä etsimään makupalaa tai saamaan koppia, kun meikä sen heittää. Toimi oikein mallilleen! Istumisen kanssa käytin käsimerkkiä, mutta maahanmenossa vain pelkkää käskysanaa. Ihana otus. ;-P

Lyhyt paikalla makaaminen ilman näkösuojaakin otettiin. Sitäkin nyt pitää taas ruveta treenailemaan enempi, vaikka olenkin pirun laiska nököttämään piilossa piskipään silmiltä puolta minuuttia kauempaa.

Luoksarin pysäytyksen harjoittelua pitää jatkaa vielä ja tässä aion käyttää sitten naksutinta apuna. Piru kun se noutokapula jäi, no, saadaanhan me se sitten viikon päästä taas tänne Kannuksen seuduille käyttöön. Mahdollisuus treenata hyppyä on sitten ainoastaan hallilla.

Kyllä me varmaan kuulkaas selviydytään helmikuun kokeeseen! Jos nyt ennen kesää saataisi avoimesta ykkönen, päästäisi aloittamaan iänikuinen voittajaluokan liikkeiden harjoittelu ja kilpailemaan sitten vuorostaan siinä canicrossissa. Täytyy kyllä keväämmällä laatia ihan kunnollinen treeniohjelma, jotta saadaan vauhtia matkaan - ja ehkä vähän sitä kuntoakin taas hiottua, varmaan vähäsen päässyt talven epäsäännöllisten lenkkien vuoksi laskemaan...

Hyperlatautunut, pian kalju samojedi

2010-01-14T21:05:00.005+02:00

Tuossa Kartsu nyt nukkuu tyytyväisenä, kun ennen navetan iltatarkastusta otin pienen pienet tokotreenit mielenvirkistykseksi ja äsken leikittiinkin vielä vetolelulla. Kumma kyllä, koko eläin on ollut jonkinlainen hyperenenergikko, sen kuin poukkoilee päättömästi sinne tänne viis veisaten mistään.. Treenatessakin se loikkii ihan hervottomana! Parempihan sekin kuin passiivinen ja apaattinen koira, vai...?
No joo, mutta kun se riekkuu ja rehaa jatkuvasti lenkeillä! Tässä on jo välillä ollut hermo pinnassa koulunkin kanssa, Karahan oikein rauhoittaa mieltä aina niin ymmärtäväisellä olemuksellaan. :-) Lisäksi sen karvanlähtö on alkanut! Joka paikka karvassa! Jopa luokkakavereiden vaatteet, ja kiitosta on uskokaa pois sadellut! :-D

Tänään oli navettavuoro, joten meikäläisen päivä koostui tällaisesta ohjelmasta: 8.30-11.30 kotieläinten hoitoa ja yritystoimintaa, Karan kusetus ja ruokis, 13.15-18.30 navettaa puolen tunnin tauolla välissä, ruokailu, Karan kusetus & se treeni, 20.00-20.30 navetalla tekemässä iltatarkastusta.

Iltanavetan jälkeen ei ole kyllä koskaan mitään suurempia hinkuja lähteä koiran kanssa sen pitemmälle lenkille ja vielä vähemmän nyt, kun piti painella tekemään iltatarkastustakin. Piti kaupassakin käydä, mutta kun tuo iltatarkastus nyt esti kaikki suunnitelmat heti alkuunsa. Huomenna herätys viideltä, koska kuudelta pitää olla navetalla pukeissa ja saappaissa, valmiina aloittamaan paskaduunit. Meikä on putsarina, toisin sanoen paskanlappaajana. No, varhaisessa aamussa on se hyvä puoli, että vuoro on ohi jo ennen kuin ehtii herätäkään, kuten eräs viisas henkilö kerran sanoi. :-b

Ajattelin nyt oikeasti (taas) ruveta ryhdistäytymään, vähän niin kuin kaikessa. Canicrossaamiset on olleet nyt pikkusen jäissä kylmien kelien takia, mutta sitten kun tulee vähän lämpimämpää, lähdetään kyllä taas heittämään säännöllisiä juoksulenkkejä. Mutta Karan kanssa taas näitä pitkiä iltakävelyjä pilkkopimeällä Silmäjärventiellä musiikkia kuunnellen, niitä kaipailen kovasti, mutta kun väsymys ja pirulliset talvikelit on tahtoneet vähän syödä lenkkien pituuksia. Vaatetta vaan niskaan, niin.

Pyritään kyllä treenaamaan aktiivisemmin, etenkin nyt, kun Karalla on ainakin innokkuus kohdillaan. Kannuksessa olisi helmikuun puolivälissä tokokoe, voisi yrittää saada AVO:n liikkeet siihen päivämäärään mennessä kuntoon. Jos menee mönkään tai ei päästä osallistumaan, niin huhtikuun puolivälissä on sitten seuraava. TK2:sta ei kyllä jäädä enää hankkimaan, sen olen nyt päättänyt vakaasti. Koulareiden hankkiminen on vaan liian rasittavaa puuhaa.. :-D

Sitten kun itsellä olisi vielä tämänkin jälkeen energiaa käydä lentiksessä, punttiksella ja nyrkkeilemässä, niin varsin mahtavasti olisivat asiat. Haluan omaakin elämää, en omistautua kokonaan koululle ja koirille, sori nyt vaan. :-D No tietenkin pitäähän se koulu hoitaa mallikkaasti, no eihän se nyt ole penkin alle sentään mennytkään, hyviä numeroita olen saanut kokeista jne, mutta laiska oon silti ollut! Ai joo, ja tästä muistuikin mieleen, etten oo aloittanutkaan esitelmää jostain eksoottisesta eläimestä (jota en siis tietenkään ole vielä edes valinnut)... Lisäksi on vissiin joku ryhmätyö kanasta, josta en tiedä mitään, ja se taulukku koiran tarvitsemista ravintoaineista.. noh, sitä olenkin jo kaverin kanssa tehnyt.

Huomiselle on siis ohjelmassa navetta, siivoaminen, kaupassa käyminen ja loppupäivän voisin pyhittää dataamiselle, television katselulle ja Karalle. Käytäis illalla lenkkeilemässä, juoksemassa hyvin mahdollisesti, ja sitä ennen treenaamassa täällä jossakin koulun alueella. Nyt huomasinkin, että noutokapulankin olen jättänyt kotiin. Hyvä minä. Sekä meidän hakurullaksi värvätyn patukan, vaikkei kyllä varmasti olisi toivettakaan siitä, että me jotain hakua tai jälkeä jaksettaisi treenailla vielä.

Mutta juups, eiköhän tässä taas ollut lärpätystä kerrakseen, katsotaan miten ryhdistäytyminen edistyy!

Joulut, uudet vuodet ja synttärit meni

2010-01-12T22:51:00.003+02:00

Kolmen viikon kestoinen joululoma päättyi viime viikolla. Jäi vähän huono maku koko lomasta, koska puolet siitä olin flunssaillut sen verran, etten ollut päässyt tekemään oikeastaan niin mitään ja loppuloma tuntui joltain ihan muulta kuin lomailulta. Treenimotivaatiokin ihan jossain pohjalukemissa, pitää nyt yrittää lähteä onkimaan sitä vähän ylöspäin. Enkä ollut pistänyt tikkuakaan ristiin kotitehtäviksi saatujen temppujen hyväksi, saatikka että olisin vieläkään tehnyt asialle mitään...

Karan piti saada joululahjaksi sterilointi. Saiko? No ei saanut, koska a) isää saa olla aina patistelemassa tai b) kaikki pitäisi tehdä itse. No, joulu tuli ja meni, jonka jälkeen oli sitten uusi vuosi. Karahan pelkää paukkuääniä kuollakseen, nytkin oli aika paniikissa, muttei ihan niin paljon kuin olisi voinut olla. Uusi vuosikin meni sitten siinä, liian nopeasti.

Viime keskiviikkona junailin itseni kotoa Kannukseen, ilman Karaa, koska olin heti perjantaina lähdössä takaisin himppeliin. Torstai ja perjantai olivat koulua, ja torstainahan täytin itseni täysi-ikäiseksi. Tiedossa oli siis perjantaina baari-ilta kotopuolen kavereiden kanssa, jonka jälkeen lähdin vähän muualle viihteelle. Synttäriviikonloppu pääsi "vähän" venähtämään, sillä vasta nyt tiistaiaamuna hyppäsin kotiin menevään junaan, josta keräsin kamat kasaan ja hetken levon (tai oikeastaan faijan hirveiden saarnojen kuuntelun) jälkeen taas kerran junaan, tällä kertaa päätepysäkkinä Kannus. Että se niistä parista koulupäivästä.. No, ei kai sitä kovin usein täytä 18 vuotta, saahan sitä edes vähän revitellä? Ai ei? :/

No, Kara tarttui viimein mukaan tänne Kannukseen. En ole koko karvanoppaa nähnytkään suurin piirtein viikkoon. Onneksi meikä otettiin kotiin vastaan ainakin koirien tapauksessa tavanomaisesti iloiten, samaa vastaanottoa ei voi sanoa tulleen isän puolelta. Joskus on ihan hauska omistaa yksinkertaisia kavereita.

Nyt, sanotaanko, että kohta menen unten maille ja pyrin aamulla heräämään niihin aikoihin, että pääsen Karan kanssa aikaisin käymään kaupassa. Koulu kun alkaa onneksi vasta 10:25. Iltapäivällä oli vissiin tutorien järjestämä talvirieha, joten iltapäivän tunnit on TOIVON MUKAAN peruttu! Arkeenpaluu vähän stressaa ja inhottaa, mutta eiköhän tämä rytmi lähde tästä taas vetämään. Oivoi, torstaina ja perjantaina vaan navettavuorot ja mulla on yksi iltanavetta korvaamatta. Ja mitenköhän korvaan eilisen ja tämän päivän poissaolon. Kirjastokirjakin on varmaan kolme kuukautta myöhässä. Karan kanssa pitäisi treenata. Pitäisi alkaa vähän äkkiä tehdä koulutehtäviä. ÄÄÄÄÄÄ.

Kipeänä

2009-12-22T03:12:00.004+02:00

Viime viikolla olin kaksi viimeistä päivää pois koulusta flunssan ja pienen lämmön vuoksi, jonka jälkeen kauan odotettu joululoma alkoi. Flunssaisena on vähän tylyä mennä tuonne pimeään ja kylmään, oli kyse sitten treenaamisesta tai lenkkeilystä, mutta enköhän joulun jälkeen pääse sitten taas riekkumaan normaalisti.

Katsellaan niitä koiratouhuja nyt... Tänään kyllä otin vähän treeniä Karan kanssa: seuruuttelua, kaukoja ja luoksaria. Seuraaminen hyvää mutta edisti innoissaan kun oli, kaukot menivät vähän huonosti ja luoksari meni tosi hienosti.

Naksu hanskassa

2009-12-14T23:01:00.003+02:00

Viime viikolla oli käytännön tunneilla naksutteluja. Karalle tarvitsi tehdä vain yksi kierros ehdollistamista ja sen jälkeen maikka oli jo sitä mieltä, että kyllä se koira tajuaa siitä jo jotakin, kun ollaan aikaisemminkin vähän ehdollistamista aloiteltu. Me saatiin harjoitella luopumista. Makupalat nyrkkiin ja naksautus siis aina siitä, kun koira irtautui nyrkistä. Pian Karalta sai alkaa vaatia peruuttamistakin, jonka se hoksasi todella nopeasti. Ollaan vapaa-ajallakin jopa jaksettu tätä oppia toistella ja kehittää eteenpäin, kun kerta saatiin läksyksi.

Viime perjantaina olisi ollut käytännössä hakua, mutta sössin taas kaiken nukkumalla pahasti pommiin... Sovin poissaolon korvaamisen opettajan kanssa, ei tarvitse kuin tehdä lyhyt kirjallinen esitys hakukokeesta ja that's it.

Viikko sitten jaksettiin pariin otteeseen käydä treenaamassa tokoa. Seuraamisessa ollaan nyt lähdetty harjoittelemaan vähän askelsiirtymiä, kääntymisiä vasempaan päin paikoillaan ja taaksepäin astumista. Tarkoittaa siis sitä, että avoimen liikkeissä ei ole mitään edistymistä tapahtunut... :D Joululoman jälkeen tullaan sitten takaisin Kannukseen osaavina, tai sitten ei.

Ei varmaan tarvitse oikein erikseen mainita, että ainakaan juoksulenkeille ei huvita kamalasti lähteä, tänäänkin kun mittari on huidellut lähellä kahtaviittä, miinuksen puolella tietenkin. Vähemmän juoksulenkkejä, enemmän punttista - luonnollisesti. Paitsi että joululomalla tämä ei käy, koska mulla on se kympin lenkin tavoite saavuttamatta, Kannuksessa kyllä on ok. :D Mutta onneksi tuolla etelässä ei olekaan näin kylmä.

Joululomasta haaveillen

2009-12-09T20:16:00.004+02:00

Viime sunnuntaina käytiin Kartsun kanssa juoksemassa kuuden kilometrin lenkki ja maanantaina ehkä joku parisen kilometriä, jolloin Kara kuitenkin pääsi juoksemaan irti. Eilen oli sitten lentis ja tänään siivouspäivä, koska huomenna on joku asuntoloiden kuntotarkastus ja pitää olla siivottu kunnolla. Kello on tässä melkein puoli yhdeksän, enkä ole siivoilua aloittanutkaan... Heti Karan lenkityksen ja kaupassa käynnin jälkeen jämähdin koneelle, vaihteeksi. Ei voi muuta taas sanoa kuin että oho.

Tokon treenaaminen on jäänyt AIVAN LIIAN VÄHÄLLE. Siinä pitäisi kyllä ruveta taas ryhdistäytymään, käydä treenaamassa enemmän ja sitä hallikorttiakin käyttää hyväksi, kun se kerran on...

Sain jonkinlaisen ilmaisurullan eli patukan hätävaraksi Karalle nyt, kun pitää sitä haun ilmaisua ihan oikeasti alkaa opettaa. Merja lupasi, että ostaa lauantaina jonkun paremman patukan, kun joku myy jossain näyttelyssä sellaisia, kuulemma. En oikein pysynyt taas kärryillä selityksistä. :D Mutta joo, eipä hakua, jälkeä tai esine-etsintääkään ole tullut treenattua paljon yhtään.. Huaah, olen huono treenaaja!

No, onneksi Kara ei ole vielä kuollut tylsyyteen, josko nyt saisin kiskaistua itseäni vähän niskasta ja innostautua tekemään jotakin raukkaparan hyväksi. Viikon päästä pääsee ainakin joululomalle, jonka ajattelin ihan oikeasti pyhittää jollekin järkevälle, kuten aktiiviselle treenaamiselle Karan kanssa.
Saatiin koulusta myös kolmisen tehtävää, jotka koiralle pitää opettaa: menee siksakkia jalkojen välistä, tassulla kuonon pyyhkäiseminen ja ehdollistaminen naksuun.
Munhan piti ehdollistaa Kara ajat sitten naksuttimeen, mutta olin taas saamaton. :D Hyvä että se on nyt ihan koulutehtävänä, niin saa vähän potkua persuksille..

Huomenna ja perjantaina on ainakin vapaata illat ja viikonloppuna myös päivät, joten ainakin pitäisi ehtiä käydä treenaamassa kunnolla vaikka mitä.

Viime tekstissä lupailin niitä kuviakin... Ne tulee siinä ensi viikonloppuna vasta, koska en ole koko kuvia vielä saanut itselleni. :P

Viikonloppu oli ja meni

2009-12-01T01:20:00.005+02:00

Näin pääsi sitten kolmas jakso alkamaan, jossa meillä näyttäisi olevan eniten yritystoimintaa ja pieneläimiä. Huomenna on aamupäivä koirien peruskoulutusta ja iltapäivä juurikin niitä pieneläimiä, joten mukavalta koulupäivältä kuulostaa. Koulun jälkeen pääsee sitten lentistä pelailemaan ja juoksulenkille.

Lauantaina äiti ja sisko Pepi tulivat käymään täällä. Pepi jäi sitten yöksi, kuten oli sovittu, ja sinä lauantaina käytiin salilla, hengailtiin koirien kanssa, katsottiin pari leffaa ja käytiin Kotipitsassa syömässä. Ihan perusjuttuja, ensiksi punttikselle ja sitten pitsalle! :D

Sunnuntaina herättiin vasta reilusti puolenpäivän jälkeen ja lähdettiin melkein saman tien Dogness-hallille treenaamaan Essin & Iipon kanssa. Tuli otettua tokoa, agilityesteitä, pientä testailua millä tyylillä haun rullailmaisu kannattaisi opettaa Karalle ja lelunetsintää.
Lelunetsinnässä Kara haahuili vähän liikaa olemattomien makupalojen perään, mutta kyllähän se lelu helpoista paikoista löytyi, eikä olla tosiaan vielä edettykään niin pitkälle, että koiralta voisi vaatia mitään ihmeempiä.
Rullailmaisun kannalta ollaan tehty ainakin toiveikas pintaraapaisu alkeisiin, enkä oikein usko, että ilmaisun opettaminen tuottaa Karalle kummoisempiakaan vaikeuksia.
Agiesteet meni ihan jees, otettiin putkea, puomia, rengasta ja A-estettä. A-este oli alkuun vähän jännä, mutta ohjasin Karan vähän pannasta kiinni pitäen ja osoittaen, että ei mitään hätää. Lähtihän se suoritumaan aikas hyvin!

Maanantaina kävin Karan kanssa juoksemassa, karviainen sai juosta sekä vapaana että vetovyöhön kytkettynä. Saatiin sentään jonkinmoinen lenkki aikaan, viime viikkoina juoksemiset ovat oikeasti olleet vähän turhankin epäsäännöllisiä. Viime viikon nyt ymmärtää kokeiden ja ylivoimaisen väskätyksen takia, mutta tällä viikollapa ainakin fiksataan tämä tilanne. :)

Olen VUL:in kisakalenteria tosiaan silmäillyt ja ensimmäisiä koirajuoksukilpailuja näyttäisi olevan pari siinä toukokuussa, Etelä-Suomen alueilla. Tällä hetkellä tähdätään vähän niin kuin niihin, eli ei mitään stressiä, puoli vuotta hyvää aikaa treenata, niin ei me toivon mukaan viimeisiksi jäädä!

Väsymystä kuuluu

2009-11-26T00:31:00.003+02:00

On joo kaikki canicrossailut sun muut liikunnallisuudet nyt näin alkuviikosta menneet ihan ohi, koska on ja on ollut kokeita sekä aivan sairaalloinen väsymys. Pitää vähän koettaa ryhdistäytyä, sillä olen tässä pari viimeistä päivää valvonut vain kouluajan ja sitten simahtanut mukavasti loppupäiväksi. Yöllä taas noussut kummittelemaan, kuten nyt, kröhöm.. Ja meneekö tämä aika kokeisiin valmistautuessa? Joo, tietenkin... siis ei.

Eilen kolmoset piti meille taas käytäntöä, tokotsuiltiin. Läpikäytiin hyppyä, liikkeestä seisomaanjääntiä, kaukokäskyjä ja viimeiseksi paikallamakuu. No mitäs niissä, samat problemot mitä ennenkin, plussana uusi ongelma kaukoissa, meinaan Karan persiinpompauttelu & venyttäytyminen eteenpäin maahan mennessä. Seisomaanjäännissä oli nyt vähän hankalampi pysyä paikoillaan kun kuljin ohi, koska oli niin paljon häiriötä. Hypyssä tehtiin edelleen niitä harjoituksia, että Kara hakee makupalan kauempaa esteestä, käyn pistämässä sitä sinne istumaan ja paluuhyppyä. Paikkamakuu 3 min sujui hyvin, en viitsinyt mennä näkösuojaan vielä, kun en ollut varma, oliko häiriöt hallilla liikaa Karnaatille (eipä olleet, pikkuhiljaa sitä näkösuojaakin siellä olis hyvä ottaa).

Huomenna kyllä ryhdistäydyn. Vaikka joo, kaikkeahan sitä tulee lupailtua ja "päätettyä", mutta toteutuminen on vähän eri asia. Etenkin nyt olen ollut tooosi laiska, tai en sanoisi laiska, vaan hyvin väsynyt.. Omatunnossa kolkuttaa kyllä taas niin, että en saa mielenrauhaa, kun en ole suunnitelmien mukaisesti käynyt juoksenteloimassa. Pitää yrittää huomenissa käydä Karan kanssa canicrossailemassa joku hyvä lenksu, mutta sitä ennen mennä kauppaan, koska meikän ruokatilanne näyttää absoluuttista nollaa ja sitä tuo vatsakin yrittää kurista...

Canicrossailua

2009-11-22T21:52:00.004+02:00

Keväällä olisi tarkoitus osallistua Karan kanssa meidän ensimmäisiin canicrosskisoihimme ja VUL:in sivuilta olen jo vähän katsellutkin, mitä kisoja olisi tulossa. Meidän kisaura alkaa varmaan toukokuussa, kun ei tuolla oikein aiempia koirajuoksuja näkynyt? Voi myös olla, että meidät nähdään ensi syksyn SM-canicrossissa edustamassa Kannuksen Koiruuksia, näillä näkymin ja toivon mukaan - ainakin itse haluaisin kovasti että näin. :)

Nyt kun peruskunto alkaa olla ihan mukavassa vaiheessa, että jaksaa niitä canicrossien normaalimittaisia matkoja ja mahdollisesti vähän pitempiäkin juosta, olisi tarkoitus alkaa silmäillä nopeutta ja ennen kaikkea kasvattaa sitä. Niinpä me aletaan nyt tehdä kahdensorttisia lenkkejä: pitkää matkaa hitaammalla vauhdilla ja lyhyttä matkaa nopeammalla vauhdilla.

Tänään aloitin tekemällä 3.6 kilometrin lenkin tähän tyyliin ja ottamalla aikaa (jos ei ota aikaa, ei voi myöskään nähdä, kehittyykö):
-> Juoksin 1.3 km pururadalle, aika 6.25 min.
-> Kävelin pururadan kilometrin lenkin levähdykseksi.
-> Juoksin 1.3 km pururadalta takaisin kotiin, aika 5.41 min.

Puuhaa

2009-11-19T13:16:00.004+02:00

Nukuin tänään pommiin, kello 8:25 pomppasin sängystä että ei pirkule ja pakkohan sitä oli suihkussakin käydä, koska en eilisiltana ollut käynyt. Karan heitin pikakuselle oven ulkopuolelle, jotahan siis ei saisi tehdä, mutta kun oli niin kiirus. Myöhästyinkin tunnilta vaan 10 minuuttia sitten loppujen lopuksi, eli noin 15 minuutissa ehdin tehdä aamutoimet (paitsi syödä aamupalan) ja juosta Kaunontalolle koululaukku kainalossa. Oikea ennätystehdas taas menossa..

Kämppis on sairaana, joten Beni oli sitten aamun meidän luokassa, siirtyen loppupäiväksi kolmosten hoivaan. Mulla on nyt tehtävänä hakea se sieltä ennen kolmea takaisin (kello on nyt puoli kaksi), ja auttelen illalla myös pennun ulosviennissä tarvittaessa.

Aamupäivä oli kasveja ja jätehuoltoa. Olin juurikin niin väsynyt taas, ettei tunneilta kyllä oikein mitään tarttunut. Meillä olisi normaalisti ollut iltanavetta varttia vaille yhdestä suurin piirtein kuuteen, mutta suunnitelmiin tuli muutos, eli aika onkin tänään poikkeuksellisesti kolmesta kuuteen. Kyllähän vapaa-aika aina kelpaa.

Karan kanssa kävin treenaamassakin tuolla hiekkakentällä samalla kun käytin sen ulkona, tienasi pari lihapullaa tokoillessamme ja leikitin pesukarhulla ennen namipalkkailua. Kara innostuikin taas leikkimään kovasti, mutta palkkauksien tehokkuudella on ihan vissi ero, namin kanssa tekee paljon tarkempaan. Lelulla menisi varmaan kivemmin justiinsa aksaillessa.

Seuraamista otin eilen saamiemme ohjeiden mukaan, eli käännösten jälkeen palkkaa ja oikealle kääntymisissä imuttamista tai syöttämistä. Kara teki tällä kertaa hommia tosi hyvin, tekemisvire oli mitä mahtavin! :) Estehyppyä otettiin kerta niin, että vein lelun toiselle puolelle vähän kauemmas esteestä, sitten annoin hyppykäskyn ja Kara sai mennä hakemaan lelun, jonka jälkeen leikittiin. Liikkeistä jääntejä otin ja pariin otteeseen luoksaria, niissä ei mitään ihmeellistä ja hyvällä innolla menivät nekin.

En ole varma, onko mulla iltatarkastusta nyt tänään navetalla, mutta jos ei ole, niin lähden Essin ja Karan kanssa juoksemaan pururadalle. Ollaan kerran käyty jo kimpassa juoksemassa, oon perustanut oikean karasafarin, kun sattumoisin se saa toimia Essin vetoapuna valjaat päällä ja tehä hommia. Ollaan nyt päätetty yhteisillä juoksulenkeillä vetää 1.3 km juoksulenkkiä.

Kävin tiistaina juoksulenkillä Karan kanssa keskenäni ja löysin hyvän uuden reitin. Niin että pururadan kauttahan pääsee Silmäjärventielle, jossa käyn aina juoksemassa. Juostiin pururadalta 4.5 km Silmäjärventielle, jota kävelee neljä kilometriä tuohon autotielle. Olisin halunnut sitäkin vähän juosta, mutta se oli oikeasti ihan himojäässä, meinasin lentää persiilleni ja turvalleni ihan oikeasti kokoajan. Ratkaisuna piti sitten kävellä melkein ojassa, että pystyssä pysyi.

Huomenna olen lähdössä taas kotia kohti Karpaatin kanssa puoli kolmen junalla, niin että seitsemän aikoihin ollaan Riihimäessä ja pian sen jälkeen kotona. On taas kyllä tosi kiva mennä kotiin näin kahden viikon jälkeen - ja voisin muuten tehdä jotain hyödyllistäkin siellä, kuten vaikka siivota oman huoneen..

Käytännön tunteja

2009-11-18T21:04:00.004+02:00

Käytäntöä koirien kanssa oli eilen ja tänään, kolmoset piti jälleen. Eilen hommat meni tokoksi ja tänään, koska käytäntöä oli koko iltapäivä, tokon jälkeen aksailtiinkin. Tänään kämppään muutti muuten se opaspentu, joka oli opaskoirakoululla nimetty Beniksi. Kara ei (ainakaan vielä) yrittänyt omia sitä valeraskaudestaan huolimatta. Meidän luokan ensimmäinen projektikoira! Alkaa pikkuhiljaa valjeta, että tänne sitä on sitten päästy (minkäs sille hitaalle päälle voi)..

Eilen käytännössä oli noutoa, hyppyä ja liikkeestä maahanmenoa. Karalla oli räksylevy taas päällä vähän turhankin kanssa, eikä oikein keskittynyt kunnolla. Sisähallissa ei kyllä ole vielä kertaakaan tehnyt samaisella innolla ja vireellä, mitä on ulkotreeneissä tullut nähtyä. No, eiköhän se siitä, kun päästään enempi hallilla treenaamaan.

Tänään tokossa kolme kolmosta heittivät meikää neuvoilla hypyssä ja seuraamisessa. Hypyssä otettiin alkuun kosketusalustaa ja sitten sain vinkin harjoitella liikettä osissa. Kyllä helpotti, kun sain vähän neuvoja siihenkin, joskus kun ei itse vaan näe mitään mahdollisuuksia, vaikka ne olisivatkin nenän edessä. Seuraamisessa käännöksiä vasempaan kehuivat ja oikea on sitten hiukan vaikeampi, jossa neuvoivat ihan makupalaa syöttämään samalla, ohjaamaan koiraa ja kulkemaan hitaammin. Käännösten jälkeen yleensäkin olis hyvä palkita runsaammin, jotta niistä tulee tosi kivoja. Sekä tekemään kaarroksia, tolpankiertämistä ym.

Sitten aksattiin! Oon niin hyvä ohjaamaan, että sain yhen nimeltämainitsemattoman kolmosenkin ryömimään puoliksi putkeen! No josko en nyt kehuisi omia ohjaustaitojani pelkästään, vaan vähän Karaakin. Se ei ollut ikinä ennen putkea nähnytkään, joten opiskeltiin se ihan ensimmäiseksi. Lähtihän se yllättävän hyvin sujumaan, Karalta rupes löytyyn aivoja, tosin myös niitä kuuluisia black out -ilmiöitäkin.
Kun ei vauhdista tuntunut menevän putkeen, luokkakaverilta sain lainaksi pätkän narulelua, jonka sitten heitin sinne putkeen. Kara jätti koko narun sinne ekalla kerralla, jolloin se kolmonen sitten ryömi sitä hakemaan kun ei jaksanut noudattaa omalla koirallaan. :D
Tokalla kerralla se lelu sieltä tulikin Karpaatin suuvärkissä ja innostui aivan älysti leikkimään, mitä ei vieraissa paikoissa tee juuri ollenkaan. Tai sitten se vaan on niin, että mun lelut ei kelpaa, vain vieraiden. :P Sitten lopetettiin, kun saatiin se pätkä (kaksi hyppyä ja putki) tehtyä virheettömästi. Palkaksi leikin Karan kanssa, kun kerta hullaantui siihen leluun!

Itsekin pääsin huomaamaan, että hei, agilityhan on kivaa. Ja koska mulla on hallinavain, pääsen treenailemaan tokoa että agia. Treenaamiset jäävät kyllä varmaankin ensi viikkoon, ehkä perjantaille, koska mulla on arkipäivät niin täynnä kaikkea muuta ja lisäksi on jakson viimeinen viikko - means että kaikki kokeet on sillon. Jo kolmas jakso alkamassa, huijui..

Tottelevaisuutta

2009-11-12T20:31:00.003+02:00

Canicrosstreenit peruutettiin tänään parempaa säätä odotellessa. Olikin koulupäivän jälkeen jo vähän sellainen olo, ettei ihan siinä vajaassa tunnissa palautuisi ja jaksaisi lähteä heti jonnekin ryteikköön piskin perässä painelemaan. Tekemiset on siis jääneet lähes kokonaan tokopainotteisiksi näin parin päivän aikana - ja ai niin, se naksuttimeen ehdollistaminenkin... Leikitään, että ollaan tehty sitä tosi ahkerasti nämä viimepäivät.

Ei nyt oikein muistu terävästi mieleen mitään viimepäivien tapahtumista, saatikka eilisistä tokotreeneistämme Karan kanssa, kun vähän väsyttää (vaikka nukuin tänään pommiin ja siten sain pitemmät yöunetkin!). Koetin Essiä ja Iippoa saada treeniseuraksi, mutta olisivat tulleet niin myöhässä, että meikä ehti jo kentällä töpötellessä syväjäätyä. Toki Karasta olis voinut tehdä karvalakin, mutta josko sen vaihtoehdon jättäisi jonkin hätätilanteen varalle. :)

Otettiin siis eilen illalla noutoa, seuruuttelua, vähän hyppyjä ja jäännit ainakin pariin kertaan. Luoksetuloa en nyt ole jaksanut edes ajatella, paitsi että tänään jouduin sitä ajattelemaan, koska meillä oli kasvituntien jälkeen aamupäivällä käytäntöä sisähallilla. Kolmoset ohjasi taas meille pikku ykkösille tottelevaisuustreenit, jossa me oltiin Karan kanssa sitten siellä AVO-luokkaa harjoittelevien ryhmässä, treenattavina liikkeinä tällä kerralla luoksetulo, noutaminen ja seuraaminen.

Noutamista ei olla oikein otettu vieraissa paikoissa ja vain kerran silloin, kun muitakin koiria on ollut treenaamassa samaan aikaan. Eli sitä häiriössä kannattaisi alkaa ottaa, kun menee ihan sujuvasti muutenkin, mitä nyt satunnaisia pikkuvirheitä.. Noh, ainakin eilen Karan noudot oli tosi kivoja ja innokkaita. Tänään meille ei sattunut omaa kapulaa mukaan käytäntöön, joten saatiin sellainen ihmeellinen lainakapula, jota Kara selvästi vierasti. Roikotteli ja pudotteli, mutta saatiin me vissiin pari suoritusta ihan okei menemään, ja tietty päätettiin onnistuneeseen noutoon. Jos Kara olis voinut enempi tutustua kapulaan ja tehdä pitämisharjoituksia, niin eiköhän sitten olisi mennyt paremmin, mutta eipä jäädä sitä murehtimaan. Ensi kerralle oma kapula mukaan, johon saa sitten kuolata.

Seuraamisessa saatiin tänään ulkopuolisen silmän kommentteja, joka oli meille kyllä hyvä juttu. Kuvailin että käännöksessä vasempaan Kara lähtee menemään "silleen tsiuu tsiuu" (sairaalloisen taitava ilmaisemaan oon ainakin) ja siihen saatiikin palautetta. Teen todella jyrkän käännöksen ja koira ei ole varma, onko se täyskäännös vai pelkkä käännös vasempaan. Täyskäännöksiä taas kehuttiin täpäköiksi, jee. :) Käännöksessä oikealle on ollut jonkin verran laahustamista eikä ole sellainen tiivis, mitä toivoisin, mutta ainakaan nyt ei ollut ilmeisesti sitä probleemaa. Eilen treenailin myös täyskäännöksestä suoraan pysähtymistä paikoilleen ja nimenomaan Kara siihen oikealle paikalle, ettei lähtisi tekemään mitään ylimääräistä tai istahtaisi huolimattomasti mihin sattuu. Tätä siis vähän silmälläpitäen ylemmissä luokissa olevia askelsiirtymiä, joissa koiran pitäisi osata käyttää sitä persiitään niissä siirtymisissä. Ettei seuruutteluista ihan tylsimyksiä tule Karpaatillekaan.

Luoksetulo nyt oli aika lailla samaa häsläystä mitä aina. Kai sitä pitää sitten tehdä vain ja vain niin, että pysähdyskäsky ja heti makupalanheitto. Tosin nytkin Kara alkoi jo ennakoida, pysähtyi tosi näppärästi ihan itse, ja sitä seuraavalla ei lähtenyt edes istumasta. Vau, miten fiksua. Näyttikin juuri sellaista naamaa koko koira taas, että yhyy taas toi tossa säätää tolleen. Onneksi olen näin hyvä koirankouluttaja siis. Mutta eilen otettiin myös hyppyä, koira jää edelleen lähelle estettä, enkä jaksa nyt sen eteen toistaiseksi tehdä mitään.. Määrätietoista ja tavoitteellista etenemistä tokossa meillä. Jäännit sentään sujuivat perfektosti eilen, tänään niitä ei käytännössä ollutkaan.

Paitsi että olipa, tavallaan. Meillä ykkösen AVO-treenaajilla oli vielä sellainen leikkimielinen loppukilpailu, kuljettiin koirien kanssa ympyrää ja sitten kun saatiin lupa, piti käskeä koira maahan. Se, joka meni hitaiten, putosi ja jäljelle jäävä oli sitten voittaja. Meitä oli kolme kappaletta tässä maahanmenomittelössä: mä ja Kara, Mari ja keeshond Fanta sekä Suvi ja lainakoirana toiminut labbis Ellu (kunnes Suvi saa ensi viikolla sen oman projektipentunsa). Karasta ja Fantasta tuomarit ei millään olleet saada selvää, mutta lopulta Kara jäi kakkoseksi ja mun piti sitten Marille nyrkkiä heiluttaa vaativan kilpailumme katkeraksi päätökseksi! :D

Kuten alkuun totesin, tekemiset on olleet lähinnä tokopainotteisia, mutta käytiin me eilen juoksemassakin 4 km, käveltyä tuli varmaan 5-6 km vissiinkin. Karalle en jaksanut mitään vermeitä ylle, sai juosta vapaana kuten meikäkin.. Sillähän se kunto paremmin nousee, vaikka aika tietysti kärsii, kun ei ole koiraa vauhdittamassa. Jonkinlaisen viikko-ohjelman juoksemisen osalta olen taas miettinyt, eli se olisi 4x viikossa. Kahtena kertana Kara saisi olla irti juoksun ajan ja kahtena toisena kertana jelpata antamalla vetoapua kamat yllänsä.

Sitä paitsi meidän tavoite on jaksaa juosta 10 kilometriä vuodenvaihteessa. Tosin nyt ihan loppuviikon suunnitelmissa olisi käydä juoksemassa perjantaina & sunnuntaina, lauantaina salille ja hallillekin joku päivä tokoilemaan (ehkä agilityakin?). Niin että hankin tänään sen avaimen sinne sisähalliin, joka on voimassa puoli vuotta. Mukavasti meni 60 euroa siihen ja sitten meinasin jo hukata koko helekutin avaimen viiden tunnin sisällä siitä kun sen sain. Onhan tässä nyt muutakin tullut töppäiltyä, esimerkiksi iltapäiväisillä traktoritunneilla, mutta ne poikkeavat ohi aiheen, joten ehkä pidän suuni kiinni. :)

Karalla valeraskaus ja projektikoira-asiaa

2009-11-11T16:11:00.004+02:00

Karalle sattui sitten taas tulemaan valeraskaus, tällä kertaa on jonkin verran sitä maidoneritystäkin mukana. Laittelin isälle viestiä, että nyt voisi oikeasti käydä leikkauttamassa Karan tässä vuodenvaihteessa, ja ihan myöntyvää vastausta sieltä kuului. Karalle tarvisi myös vaihtaa safkaa, olen päätynyt Royal Caninin light-ruokaan, joka voisi nimittäin olla ihan sopiva vaihtoehto sterilisaationkin kannalta.

Ensi keskiviikkona kämppään muuttaakin sitten yhdelle kämppikselle sellainen pieni labukkauros (nimeä ei ole vielä tiedossa). Mietittiin jo kauhulla, että ei kai Kara valeraskauksissaan vain varasta sitä. :) Veikkaanpa, että kaikki osapuolet sopeutuvat oikein hyvin ja kuten ollaan kämppisten kanssa pohdittukin, niin Nette (keskikokoinen villakoira) ja Kara ovat kyllä tosi hyvät koirakaverit tulevalle pennulle. Nette on about puolitoista vuotta ja varmasti hyvä leikkikaveri, kun taas Kara edustaa vähän vanhempaa mallia, mutta on tosi ystävällinen toisille koirille, ei riehu tai tunkeile. Näillä perusteillahan saatiin pidettyä nykyisen kämppämme kokoonpanokin, meillä kun sattuu - asuntolanvalvojan sanoin - olemaan yksi parhaista ryhmähengistä näissä asuntoloissa. :)

Projektikoirahaastattelutkin alkoivat ja mulla onkin jo aika selvät sävelet tämän asian kanssa. Saksanpaimenkoira kiinnostaa ihan itse rotunakin ja olen jo päättänyt, että kun seuraava oma koira tulee, niin se on sakemanni sekin. Eli ei ole vaikeaa päättää, mikä tulee projektiksi. Nimenomaan uros kiinnostaisi kaiken lisäksi. Karakin kun tullaan steriloimaan ennen projektin tuloa, niin sekin haitta on poissa päiväjärjestyksestä. Ensi keväänä tulevat ensimmäiset ja loput taas ensi syksynä - toki houkuttaisi ottaa jo keväällä, mutta sen näkee sitten. :)

Työssäoppimispaikkaakin pitäisi alkaa hakea, apuva. No, meinasin Riihimäellä mennä johonkin eläinkauppaan kesälomalla, jonne voisin kulkea bussilla. Pääsisin sitten asustelemaan kesän ihan vaan kotinurkissa.

Canicrossharjoitukset olivatkin siirtyneet huomiselle, joten huomenna nähdään, mitä tuleman pitää. Tänään kuitenkin olisi ihan mukava käydä ottamassa vähäsen tokoa ja sitten illalla mennä juoksemaan. Karan ehdollistaminen naksuun ei ole oikein edistynyt ja ehtinyt jo vähän jäädäkin parissa päivässä, meikä kun on perusluonteeltaan hiukan laiska. Mutta nyt ainakin mennään tokoilemaan.

Karan purukalusto

2009-11-06T23:01:00.006+02:00

Tultiin Friidun kanssa tänään kotiin viikonloppua viettämään, ja saatiin sitten heti kuulla Karan hammasuutiset: vasemmalla ylhäällä ylimääräinen välihammas ja toinen poskihampaista vastaavasti puuttuu.

Ohessa kuva, josta näkyy Karan premolaarit ja yksihän niitä on liikaa. Molareista vähän vaikea lähteä räpsimään kuvia, ja Karalla tuntuu vähän olevan muutenkin arat hampaat näin puhdistuksen & kiillotuksen jälkeen, joten yritän nyt olla kopeloimatta niitä jonkin aikaa.

Ensi viikolla on keskiviikkona Kannuksessa canicrosstreenit, mahtavaa! Lähdetään Karan kanssa vähän tsekkaamaan, minkälaiset harjoitukset ne ovat, josko saisin houkuteltua myöhemmin vaikka kavereitakin sinne. Olisihan se kiva saada niitä innostumaan canicrossaamisesta.

Pieni Tankkeri

2009-11-04T16:48:00.006+02:00

Karan jätin tosiaan sunnuntaina kotiin. Olin kysynyt luvan toisen koiran ottamiseksi mukaan tänne, johon sitten sain suostumuksen - eli, vaikka olen kaikille kyselijöille sanonut toisin, niin Kara ei oikeasti ole pudonnut maalipurkkiin, vaan Friidu lähti mukaan alustavan suunnitelman mukaan kahdeksi viikoksi.

Friiduhan ei ole ollut varmaan kolmeen vuoteen missään koiratapahtumissa ja ihmisten ilmoillakin viimeksi hyvin pitkän aikaa sitten. Joten eiköhän koiran kanssa heti junaan vaan. Tampereelle menevässä junassa Frii piippasi aika paljon ja oli muutenkin levoton. Sitten juostiin kiireen vilkkaa Tampereelta Kannukseen menevään junaan, jossa vietettiin aikaa kolmisen tuntia. Meikä veteli sikeitä ja Friidukin rauhoittui suurimmaksi osaksi ajasta.

Kannuksen asemalta päästiin kyydillä ja mun piti tunkaista Friidu koirakärryn boksiin, jonne raukka ei kauhuissaan olisi millään halunnut mennä. No, kun ei makupaloilla houkuttelu tehonnut, punttasin sen vain sinne, luukkua kiinni ja menoksi. Nyt on koiraboksissa oleminen jo tullut vähän tutummaksi ja ainakin pari viimeistä kertaa turilas on nyt hienosti suostunut hyppäämään itse lokeroon, josta palkkaa vaan. :)

Juuri meikäläisen tuuria, että kun mulla on väärä koira mukana, on käytäntöä kokoajan! Tällä viikolla on ollut nyt joka päivä: maanantaina sisähakua, tiistaina kolmoset pitivät tottelevaisuutta meille ykkösille ja tänään koko iltapäivä oli agilitya sekä tokoa. Jännä tehdä Friidun kanssa nyt kunnolla, kun en edes muista, millon oltaisi viimeksi treenattu. Jotain temputteluja on tullut tehtyä, mutta nyt tekeminen tapahtuu vähän eri meiningillä. Eipä se missään nimessä Friidulle mitään pahaa tee, että saa jotain tekemistä ja vaihtelua sohvaperunan elämäänsä. Kyllä se on tuolla isän luona lihonutkin taas, kaverit heti nimesivät sen Pieneksi Tankkeriksi. Voi parkaa. :(

Nyt sitten karun totuuden pariin, heh.. Jo eilen päätin, että en sitä todellakaan pidä täällä kahta viikkoa. Menisi ihan liian rasittavaksi. Ainoa positiivinen puoli koko koirassa on täällä, ettei se räkytä kuten Kara tekee, mutta siihen se sitten jääkin! Friidulla siis on jonkinlaista eroahdistusta ollut aina. Nyt se jää piippaamaan silloinkin, vaikka kävisin pelkästään vessassa, ja aina kun palaan esim. koulusta, pitää piipata siitäkin ilosta ja sitten vahdata mua jatkuvasti, etten vaan taas jätä sitä. Päädyin vähän niin kuin sellaiseen tulokseen, että täällä oleminen on Friidulle ehkä turhankin stressaavaa, koska se ei kykene rentoutumaan kunnolla.

Käytännön tunneilla se on ollut tosi mukava, ja tänään teki agilityakin tosi hienosti ennen kaikkea kun huomioi sen, ettei koko koiran kanssa olla tehty loppujen lopuksi oikeastaan mitään kunnolla ainakaan parin vuoden aikana. Mutta se on kämpällä ihan liian rasittava. Piti tehdä sellainen virityskin, ettei se saa ovea auki ja lähde huitelemaan minne sattuu, ei vielä ole tullut ovesta läpi sentään. Olen myös jättänyt kaikenmaailman virikkeitä ja jopa makupaloja lattialle, mutta kun tulen takaisin koulusta, mihinkään ei olla koskettu. Varmastikin se ajan kanssa rauhottuisi, mutta kaipaan kyllä Karan simppeliä seuraa ja sen kanssa puuhaamista, sen kanssa kun on tottunut enemmän tekemään.

Tänään hallilla tosiaan lähdin Mariannen kanssa kaupassa käymään, jolloin Heidi ehdotti, että voisi pitää Friidua sen aikaa. No, valmisteltiin lähdöt ja eiköhän seuraavaksi käy kauhea rytinä ja Friidun kiljunta, penkit ja heidit sen kuin lensivät... Laitettiin Friidu sitten koirakärryn boksiin niin päästiin sinne kauppaankin. Näin meillä. Toi koira ei taida myöskään käsittää tätä kämppiselämää, sen on pakko vahdata ovella, piipittää ja ilmoittaa haukulla, jos jotain sen mielestä epämääräisiä ääniä kuuluu mun huoneen ulkopuolelta. Kiitoksia Friidu. :D

Sain myös kuulla ilouutisen, että Karan eläinlääkäriaika on tämän viikon torstaina, joten saan Karpaatin ilmeisesti ensi viikolle jo mukaan tänne takaisin. Huh, kylläpä varmasti helpottaa. Ja jos otan sen naksunkin sille mukaan, niin päästäisi tehostelemaan niitä avon liikkeitä, hyyvä. Paitsi että ekahan se piti ehdollistaa tietenkin, no ääh mitä pienistä. :D

Parin viikon päästä meidän kämppään on tulossa eka projektikin. Suville tulee siis uroslabukka, josta olisi tarkoitus tulla isona opaskoira. :) Ihan kiva, että saadaan taas kolmas koira tähän kämppään, meillähän oli täällä vielä pari viikkoa sitten kolme koirankappaletta, mutta yksi kämppis sitten päätti harmi vaan lopettaa. Sain ainakin oman vessan.. tosi vitsikästä! =D

Nyt suunnitelmissa on lähteä viihdyttämään yhtä kaveria, mutta tuhlasinpa taas aikaa blogia varten. :D

Kara kaverikoira

2009-10-28T20:47:00.003+02:00

Eilen, eli tiistaina, meillä oli koulussa iltapäivätunnit pelkkää koiran trimmaamista. Meille tuli kolme asiakasta: kk holsku, keskari snautseri ja skotti. Jakauduttiin sitten kolmeen ryhmään hoitamaan näiden koirien turkit kuntoon ja meikä ajautui sitä kk holskua nyppimään, joka pitää siis nyppiä kauttaaltaan. Meikä oli sen nelituntisen jälkeen aivan puhki, näpit krampeilla ja suuta myöten koirankarvoissa. Lisäksi päätä särki julmetusti.

Tänään Kara leikki kaverikoiraa pääsemällä mukaan yhdelle aamutunneista. Se olisikin varmaan aika ihanteellinen koulukoira, koska oli ikionnellinen päästessään kaikkien paijattavaksi, käyttäytyi rauhallisesti ja rentoutui nukkumaankin penkin viereen, kunhan oli tutkinut luokkaa aikansa. :-) Lisäksi Karan urinat jaksoivat edelleenkin naurattaa kaikkia.

Kauppakeikka sekä samalla lenkki tuli tehtyä, seuranamme Essi & mopsi Iippo ja Mari & kessu Fanta. Kara onkin Iipon kanssa tällä viikolla hengaillut vissiin melkein joka päivä, huomenna myös, jolloin ohjelmassa olisi kyllä myös vähän muutakin kuin koirailua. Mun pitää pestä pyykkiä, pakata kamat kasaan ja katsoa Salkkarit. Kello 23:50 lähtee juna kohti Riihimäkeä. Meillä on siis perjantaina etäpäivä, eli ei koulua, joten pääsen jo torstaista nauttimaan viikonlopusta. Taaspa meni muuten viikko hirmu nopeasti. :-)

Eilen uusi juoksuenkka ja tänään tokohommeleita taas

2009-10-25T18:32:00.005+02:00

Eilen epäilin, että jaksanko juosta kunnon lenkkiä. No tota, koska se 4 kilometriä menikin yllättävän kevyesti, niin vaihdoin sitten saman tien suunnan takaisin päin ja jossain vaiheessa päätin, että juostaan se tie nyt takasinkin loppuun asti. Menihän se myös takaisin ja samalla sitten saatiin uusi juoksuenkkamme, 8 km ajassa 49 minuuttia. Vauhti oli okei vähän keskimääräistä hitaampi (normaalisti kun olen ottanut aikaa, 4 km menee 22 minuutissa), mutta ei se mitään. :-)

Tässä illalla tuli sitten tokoiltua taas. Eilen suunnittelin treenaamista aamuksi, mutta enhän mä herännyt tietenkään niin aikaisin ja muutenkin olin ihan tokkurassa, jolloin ei kyllä ole hyvä treenata. No, nyt illasta sitten.

Aloitin seuraamisella. Pesukarhua kehiin ja Kara sai sitten jahdata sitä (pesukarhulelu siis kiinni narussa) palkaksi. Hetken päästä vaihdoin palkan makupaloihin ja kyllä taas huomasi, että enempi Karaa kiinnostaa ruokapalkka, vaikka onhan pesukarhukin ihan kiva. Otin ihan perusseuraamista pysähdyksillä, vauhdinmuutoksilla ja käännöksillä. Hmm, miten musta jotenkin tuntuu, että Kara lahnailee nykyään enemmän kuin ennen? Silti olen ihan tyytyväinen, joskin käännöksissä voisi olla tiiviimmin ja täpäkämmin.

Seuruuttelun jälkeen hyppyä. Heitin makupalaa käskyn antaessani, jotta olisi mennyt kauemmas esteestä ylityksen jälkeen. En tiedä, tuollaisen menetelmän toimivuudessa ei ole mitään logiikkaa, kunhan mukamas teen jotakin tuonkin ongelman eteen.. Oon kyllä todella määrätietoinen kouluttaja, mutta mikäs siinä nameja heitellessä. Onhan niitä esteen lähelle jääviä koiria kokeissakin nähty, se vain vaikeuttaa tosin sitä takaisin hyppäämistä.

Sittenpä noutoa. Otin vain pari kertaa, koska meni niin hyvin, että oli kiva lopettaa onnistumisiin. :-) Ensiksi sellainen "herättelyharjoitus" eli muuten ihan kokeenomainen homma, mutta lyhyt matka, ehkä joku 4-5 metriä. Sen sujuessa otin Karan taas sivulle, heitin tällä kertaa kapulan yli 10 metrin päähän ja annoin käskyn. Hyvällä laukka-askeleella meni hakemaan ja toikin vielä tosi innokkaasti juosten, jolloin pidettiin bileet. Perusasento oli kuitenkin vähän vino, joten otettiin vielä yksi harjoitus, jossa kapula lensi vain puolentoista metrin päähän ja sitten otettiin se onnistunut perusasento.

Jäännit seuraavana ohjelmassa. Otin ne vain kerran, koska sujuivat ilman sen kummempia sähläämisiä. Seisomaanjäännissäkään ei ollut yhtikäs mitään ongelmaa, vaikken antanut mitään lisäkäskyjä tai sen puoleen muitakaan apuja ohittaessani ja mennessäni sinne kolme metriä Karan taakse. Jossain sentään ollaan taas kehitytty! Mutta niin helppo liike, että se on kyllä vähintä mitä voidaan tehdä.. :D

Loppuun jaksoin vielä jankkailla luoksetulon ja kaukojen parissa. Tai kaukothan nyt ovat oikeastaan ihan ookoo mallilla, nyt vaan Kara kerran kyllästyi (mitä hittoa), otti ja lähti minua kohti makupalankiilto silmissään.. kielto, vein takaisin ja uusi, onnistunut suoritus. Ehkä toistot (eihän niitä niin paljon ollut?) kyllästyttivät, koska alkoi lahnailla maahanmenon kanssa, jossa en muuten usein palkkaa koska ei ole ollut ongelmaa. Nyt siirsin palkkausta sitten siihenkin runsaammin ja helpotti vähäsen, etenkin lyhyemmän matkan kanssa.

Luoksetulo meni paremmin kuin eilen, otin ehkä kolmet toistot. Nyt Kara kuitenkin on näköjään keksinyt, että kivempi pysähtyä nopeasti VAIN SILLOIN jos se namipala lentää heti käskyn yhteyteen? Jos ei heti lennä palkkaa, niin silloin ottaa askelia, askelia, askelia... No okei, otti ehkä vain kolme askelta tänään, mutta entä huomenna tai ylihuomenna? Se on jotenkin niin kiinni taas jostain mistä meikällä ei ole mitään käryä.

Jossain välissä otin sitä paikalla makaamistakin, eilen jäi sekin kokonaan, kuten vissiin seuruuttelukin. Menin piiloon sellaisen pressukatoksen taakse, jossa oli hyvä kurkistusaukko ja Karan jätin jonkun 30 metrin (?) päähän. Omaa laiskuuttani en ottanut pitkää aikaa enkä edes jaksanut kaivaa kännykkää aikaa katsoakseni. Ensimmäisessä paikallaolossa Kara alkoi räplätä takamustaan ja nousi tällöin puoli-istuvaan asentoon, jolloin heti kitisin että äläs nyt sielä, mutta ei sillä näköjään ollut taka-ajatuksia, kun asettui heti kiltisti takaisin maahan. Hetken päästä palasin luo ja otin sitten vielä toisen suoritukseni ilman Karan ylimääräisiä räpläilyjä. Aikaa vaan pitemmäksi, kun näyttää sujuvan oikein hyvin.

Elikkäs juu. Olen päätynyt tosiaan sellaiseen tulokseen, että naksu voisi olla tosi hyödyllinen näissä avon liikkeissä, antaa lisää tehoa, tarkkuutta ja motivaatiotakin. Etenkään luoksari ja kaukot eivät siitä kärsisi tai muutkaan liikkeet. :-P Se vaan, että naksu on tosiaan siellä himassa, Karaa ei ole vielä ehdollistettu ja muutenkin Karpaatti on ensi viikon jälkeen seuraavat kaksi viikkoa jälleen kerran kotona. Sillä on sellanen keikka eläinlääkäriin taas, kennelyskävahvistetta ja vähän hammashoitoakin tarjolla siellä.

Sähläystä ja häsellystä

2009-10-24T18:12:00.004+03:00

Kävin tänään ottamassa kentällä treeniä ennen päivälenkkiä. Otettiin hyppyä, luoksaria ja kaukoja. Koko treenit menivät kyllä pelkäksi sähläämiseksi.. Tunsin itseni tosi aivokuolleeksi, koska mun toiminta onnistui vain pistämään Karalta pasmat sekaisin, joka liikettä suorittaessaan se möllötti mua ilmeellä "täääääh?" ja teki kaiken tosi epävarmasti, tartti liian usein lisäkäskyjä ja muutenkin sekosi.

Mä yritin epätoivoisesti sitten saada aikaiseksi jotakin onnistunutta lopetusta, no kaukokäskyissä otettiin lyhyellä matkalla niin meni hyvin.. Mutta luoksetulossa luovutin, määrätietoinen koirankouluttaja kun olen. Mutta siis, vähän selontekoa siitä. Jos en "seiso"-käskyn antaessani välittömästi heitä nakkia palkaksi, Kara ottaa reilusti askelia, ennen kuin seisahtuu - tai sitten yrittää ennakoida, matelee hidasta kävelyä koko matkan ja pysähtyy sitten hölmönä sinne töllistelemään vaikka käsky oli selvä "Kara tänne". Otin sitten loppuun alon luoksetuloa pari kertaa lyhyellä matkalla.. Ei se ennen ole mennyt näin huonosti, vaikka palkka olisi lentänyt vasta sen jälkeen, kun on selkeästi pysähtynyt?? Mutta joo, pitäisi itselläkin varmaan olla joku virkeämpi olotila treenatessa, että kykenisi ajattelemaan asioita selkeästi.

Hyppy nyt ei niin kamalaa sählinkiä pääpainotteisesti ollut, mutta samat ongelmat kuin eilenkin, että ei sekään kovin kehuttavasti mene. Paitsi että onnistuin kyllä häsläämään siinä sen verran, että vahingossa talloin Karan jalan, mutta sitä nyt sattuu silloin tällöin.. Pitäisi saada kaikkiin liikkeisiin jotain järkeä, tarkkuutta, Karalle enemmän intoa. En mä tiedä, vaadinko vaan liikaa liian nopeasti koiralta, no ilmeisesti. Naksutinta voisi kyllä kokeilla, paitsi että naksu on 450 km päässä ja saan sen hyppysiini vasta ensi viikonloppuna.

Äääh jos nyt huomenna koitetaan saada aikaan onnistuneet treenit, vaikka aamusta. Mutta jotain ihan onnistunuttakin tuli tänään tehtyä, lelunetsintää taas. Aloitettiin samalla tavalla kuin eilen, eli ensin leikittiin mun huoneessa lelulla, sitten jätin Karan huoneeseen (suljin oven) ja kävin viemässä lelua johonkin helppoon piiloon olkkariin. Joka kerralla löyty ja sitten oli kivaa kun leikittiin. :) Jokin sentään sujuu.

Ollaan tässä tekemässä lähtöä pitemmälle lenkille (se päälle 10 km) ja tarkoitus olisi taas juosta se 4 km, jos meikäläisen kunto vaan ei taas ole rupistunut, kun viime lenkki oli maanantaina. :P

Lelunetsintää, tokoilua, möllöttämistä ja listausta ensi vuoden tavoitteista

2009-10-23T21:28:00.004+03:00

Vaau, selvisin aamun navettavuorosta ehjin nahoin, mutta koska herätys oli siinä vähän viiden jälkeen, olin tietenkin tosi väsynyt hommien jälkeen. Otin parin tunnin torkut, joiden jälkeen lähdin hakemaan kaupasta Karan kanssa viikonlopuksi sapuskaa tänne kämpille.

Otin päivällä Karan kanssa vähän esine-etsinnän alkeita, eli ihan lelunetsintää, koska ei olla tehty ennen itse asiassa... kertaakaan? No ehkä kerran olen heitellyt lelua niin, että se menee pois Karan näkyviltä ja sitten innostanut hakemaan.
Nyt aloitin vain leikkimällä, sitten otin lelun itselleni ja vein sen ensiksi pois huoneesta, siihen ovenkarmin taakse. Innostin Karaa etsimään ja se meni innoissaan napsimaan lelun nassuunsa, jolloin leikin ja kehuin.
Toisella kertaa piilo oli olohuoneen sohvan takana, niin että pesukarhulelun häntä pilkisti vähäsen sieltä siihen paikkaan, kun tullaan huoneen ovesta. Ei varmaan haittaa, että Kara etsii näin alussa näölläkin, jotta se saadaan ymmärtämään ensinnäkin käsky "etsi lelu". Lähetin Karan omasta huoneestani etsimään ja hyvin löytyi, otti suuhun ja leikittiin taas.
Kolmannella ja viimeisellä kerralla laitoin lelun ihan sohvan taakse ja lähetys taas omasta huoneesta. Kara eteni sitten huoneestani olkkariin, kiersi pian sohvan taa ja siellähän se lelu oli, taas pääsi innoissaan tappamaan pesukarhua, josta onkin muuten tullut sen lempparilelu. :-)

Tokoa sitten näin illasta, kyllä vain. Otettiin hyppyä, luoksaria, kaukoja, jääntejä ja noutoa. No, mielenkiinnosta lähdin kokeilemaan takapalkkausta luoksetulossa, mutta Kara meni siitä aivan sekaisin eikä tajunnut enää mistään mitään, mutta joo, ei ollakaan sillä metodilla ikinä hommailtu mitään liikkeitä. En jaksa alkaa selittää yksityiskohtaisesti asiasta, eikä kukaan edes jaksaisi lukea. :D

Aloitettiin hypyllä, Karan saa ihan kivaan vireeseen yleensä sillä liikkeellä. No, meillä on pienoinen probleema; Kara jää hypyn jälkeen ihan esteen taakse, josta takaisinhyppy voi olla vähän haastavampi juttu. Tein vähän niin, että heittelin hyppy-käskyn antaessani namia sinne kauemmaksi, jonne sitten käskin istumaan. Istuminenkin meni vähän niin ja näin, välillä meni todella perfektosti, nopeasti istumaan ja välillä taas piti antaa toinenkin käsky.

Noutoa otin pariin otteeseen, ettei Kara vain ehtisi kyllästyä toistoihin. Otin vähän erilaisia harjoituksia, mm. heitin leikinomaisesti kapulan ja samalla annoin tuo-käskyn tai käskin Karan normaalisti sivulle ja tein kokeenomaisen suorituksen. Nyt pitää kyllä kiinnittää huomiota heittomatkaan (pidentää sitä hiljaksiin) ja siihen, ettei Kara lähde siitä sivulta omin luvin noutoesineen perään, vaikken mitään varmistuskäskyä ennen heittämistä antaisikaan. Kerran lähti, jolloin nopea kielto ja takaisin sivulle, josta yritin sitten lähettää, mutta juuri silloin olin sattumoisin heittänyt kapulan sen verran pitkälle, ettei Karpaatti enää lähtenyt hakemaan vaan pyörähti pariin otteeseen kysymysmerkkinä.. No, sitten uusimaan, varoiksi lyhyemmällä matkalla. Kyllä se siitä. Sitten sain niitä pitempiäkin matkoja otettua ihan mallikelpoisesti. Joka kerta Karan tullessa otan askelia taaksepäin, jotta tulee sitä vauhtia tuomisessakin. Pitää alkaa tehdä niin, että lähden ottamaan taka-askelia aina vain myöhemmin tuomisvaiheessa, jotta saadaan koko matka hyvällä laukalla ilman että meikäläisen tarvitsee eväänsäkään liikauttaa. Sitten otin välistä pelkkiä pitämisharjoitteluja, kun Kara niistä niin pitää. Kapulan pudottelujen estämiseksi aina silittelen kuonoa, koskettelen kapulaakin, eikä saa irrottaa kuin vasta irti-käskystä. Sen Kartsu onkin oivaltanut hyvin!

Luoksetuloa sitten tosiaan. Keskeytin liikkeen aina pysäytykseen. Välillä Kara jäi ottamaan vähän askelia (etenkin takapalkkaussekoilujemme jälkeen, hyvä minä), mutta muuten oikeastaan pysähdykset olivat mukavan nopeita. Käsimerkillä ja käskyllä, että sitä kässäriä pitäisi alkaa häivyttää pian. Hain myös merkiksi sellaisen punaisen pömpelin yhdestä katoksesta, jolle pysäytin - hyvä harjoitella.. Palkkaa useimmiten heitin Karalle, tosin siinä tulee aika usein se juttu, ettei karvakukkaro saa kiinni ja sitten etsii seuraavat puoli minuuttia sitä namia - ja koirilla hyvä hajuaisti?! :D

Jääntejä sitten. Liikkeestä maahanmenossa nyt ei ole mitään ongelmia, vaikka sinne taakse menenkin. Seisomaanjäänti oli sitten vähän vaikeampi, koska varmistukseksi olen aina toistanut seiso-käskyn ennen kuin kävelen Karan taakse, jota pitää nyt pikimmiten alkaa korjata pois. Liikkui siis, kun en antanut käskyä, joten harjoiteltiin sitten vielä pari onnistunutta kertaa niin, että menin ilman sitä varmistuskäskyä ehkä vain jonkin metrin verran Karan taakse (ja hitaasti, jottei mitään ärsykettä siihen liikkumiseen olisi tullut).

Loppuun otin parin ihan ookoosti menneen hyppynoudon jälkeen (joissa olisi voinut olla vähän enemmän viriä) kaukokäskyjä. Ei mitään käryä siitä, kuinka paljon se välimatka nyt on. 4-6 metriä, jotain sinnepäin... kai. No, se vaihtelee vähän. Otettiin kahdesta neljään vaihtoa istumaan sekä maahan, ei ongelmia, paitsi kerran meni ja kiinnostui jostakin äänestä, jolloin "ei kuullut". Mutta muistan, kun kesällä alettiin opetella kaukoja, istumaannousu oli jokin niin vaikea. Nykyään menee pääsääntöisesti kyllä hienosti, joten kehitystä on kuitenkin tapahtunut.

Joo, ja koska tämän vuoden tavoite (aluksihan sen piti olla KESÄN TAVOITE!) eli TK1-koulari on nyt saatu, tein listan ensi vuoden alustavista tavoitteista:
- Kisaamaan canicrossissa
- Tokon avoimesta luokasta ainakin yksi ykköstulos (näillä näkymin ei tulla tavoittelemaan koularia, mutta mistäs sitä tietää, tuleeko muutoksia)
- BH-kokeen tottelevaisuusosuus kuntoon, kokeeseen osallistumista katsellaan rauhassa myös kaupunkiosuus huomioon ottaen, ei mennä "turhaan" ainakaan tarkoituksella
- Tokon voittajaluokan liikkeiden opettelua
- Jatketaan jäljen, haun ja esine-etsinnän alkeita, haun rullailmaisun kuntoonsaaminen
- Ainakin yhteen näyttelyyn!

Kokeen jälkitunnelmia

2009-10-22T07:55:00.004+03:00

Ainakin voidaan huokaista helpotuksesta, kun lopulta päästiin junnaamasta alokasluokkaa. Liikkeet eivät kuitenkaan sujuneet Karan tason mukaisesti, suorittaminen oli oikeasti tosi vireetöntä, kontaktitonta ja haahuilevaa, josta sitten seurasi hutilointia ja epätarkkuutta. Mistäköhän moinen alivireys johtui? Tällä hetkellä meikällä ei ole mitään käryä, miksi meni näin. Sisähalli varmasti vaikutti jonkin verran, mutta ei kai kaikkea sen piikkiin voi laittaa?

No, en jaksa ajatella sitä sen enempää. :-) Aikomuksissa olisi saada avain tuonne Dogness-halliin, jotta päästäisi Karan kanssa treenailemaan itseksemme sinne ja samalla totuttautumaan, jos se nyt siitä kerran oli kiinni. Ehkä sitten uskaltaisi sinne joulukuun kokeeseenkin kokeilemaan avointa luokkaa.

Tänään aika toiminnantäyteinen päivä, enkä eilenkään jaksanut mitään juoksulenkkiä lähteä enää kokeen jälkeen tekemään. Tiedossa on siis navettavuoro, joten koulupäivä kestää ainakin sinne kuuteen, jonka jälkeen joudutaan lähtemään Kannuksen vapaa-aikakeskukseen duuniin siihen canicrosstapahtumaan. Niitä kuntoluokituksia tekemään. Milloinkohan mahdetaan päästä sieltä edes pois, jaa-a, en tiedä yhtään. Tällä hetkellä väsyttää vaan niin pirusti huonojen yöunien takia, että saa nähdä, pärjäänkö ok.

Huomenna on onneksi perjantai. Navettavuoron takia tosin pitää olla jo kuudelta navetassa työvalmiina, joten se niistä yöunista sitten taas. Päästään kuitenkin jo suurin piirtein kymmenen aikaan viikonlopun viettoon. Jäänkin täksi viikonlopuksi Kannukseen, joten pääsen nukkumaan ja lepäämään kaikessa rauhassa. Sitten kun jaksaa, Karan kanssa juoksemaan ja treenaamaan.

TK1-koulutustunnus

2009-10-21T19:33:00.008+03:00

Kannuksen tokokokeessa 21.10:

Luoksepäästävyys 10
Istui nätisti vierellä koko luoksepäästävyyden ajan. Oli vissiin eka kerta, kun ei noussut tervehtimään tuomaria vaan piti paikkansa. Tuomarin kommentti oli että "mukava koira".

Paikalla makaaminen 9,5
Meni makaamaan vähän vinottain, mutta ok, tuomari ei välittänyt. Jättäessäni Karan se päästi parit haukut perään ja olin jo että ei hittolaine, se lähtee. Ei lähtenyt. Räksyt jäivät tosiaan vain noihin pariin haukahdukseen, ja vähän siinä alussa haisteli maata, mutta sen jälkeen makasi tosi hyvin ja ennen kaikkea levollisesti.

Seuraaminen kytkettynä 8,5
Levollisuus tarttui yksilöliikkeisiin.. En oikein saanut luotua mitään kunnon virettä aikaan, jolloin kontaktikin katkeili ja seuraamisesta tuli pelkkää haahuilua. Lisäksi hallin seinällä oli pari peiliä, joten voidaan sanoa, että Kara otti myös häiriötä itsestään. :D

Seuraaminen taluttimetta 6,5
Samaa rataa jatkui taluttimetta seuraaminenkin, mennen tosin edetessämme vieläkin kamalammaksi versioksi kytkyseuraamisesta. Haahusi missä sattui, mikä kontakti?, jolloin jouduin antamaan parit lisäkäskyt, ettei olisi lähtenyt huitelemaan..

Maahanmeno seuraamisen yhteydessä 9,5
Ei kontaktia, kun annoin käskyn, joten hidas reagointi ja maahanmeno.

Luoksetulo 9,5
Vino perusasento. Nyt on koko perusasento tökkinyt parin päivän ajan muutenkin, höh.

Seisominen seuraamisen yhteydessä 6
Mitäh, ei! Jokaikisessä kokeessa seisomaanjäänti on ollut niin varma nakki, mutta nyt Karpaatti lähti ottamaan askelia kohti kun olin kääntynyt sitä päin. :/

Estehyppy 9,5
Suoritus oli hidas ja Kara meni vähän esteen sivuun, ennen kuin annoin pysähdyskäskyn.

Kokonaisvaikutus 9

= 169/200 pistettä, sijoitus 4./7. => ALO1, TK1-koulutustunnus

Käytäntöä pitkästä aikaa

2009-10-20T20:56:00.003+03:00

Aamulla oli - yllätys - vähän vaikea herätä, mutta ei siitä sen enempää. Koulussa oli ensiksi teoriaa traktoreista, työturvallisuutta ja sitten koireläimiä, jossa käsiteltiin koiran ja suden eroavaisuuksia. Sen jälkeen pari viimeistä tuntia pitkästä aikaa käytäntöä koirien kanssa!

Menin kentälle jo muita aikaisemmin, sillä otin paikallaoloharjoituksia siinä jonkin verran ja hyvinhän ne sujuivat. Sitten lähdettiin kahdella autolla ja kahdella pienellä koirakärryllä ottamaan maastoon jälkeä sekä hakua. Joutoaikana Kara vaihteeksi vaan räkytti ja räkytti, tosin kavereille totesinkin, että ei se räksytä, se vaan ilmaisee. ;)

Tein Karalle noin 60 askeleen jäljen ja päästiin ajamaan se sitten itsenäisesti. Kara keskittyi aika jees kun muistelee vähän, miten edellisten jälkien ajo on sujunut. Ainakin pari nakinpalaa jäi välistä, Kara kun oli vähän kiireissään, enkä aina ehtinyt ennakoida hihnalla, milloin se livistää jonkun makupalan yli. Mutta alkaa näyttää vähän siltä, että jos vaan nyt säännöllisesti jaksaisin uurastaa noita jälkiä Kartsulle niin se kyllä hoksaisi homman nimen.. Eipä muuta voi olettaakaan.

Jäljen jälkeen otettiin hakua. Luokkakaveri toimi maalimiehenä ja otettiin pari lähetystä. Ensiksi kaveri juoksi metsään, Kara sai nähdä ja lähetin sen sitten perään. Sujui hyvin, jolloin otin Karan kiinni vielä siellä metsän puolella. Sen jälkeen kaveri juoksi taas metsään ja vein Karan tielle, josta suoritettiin lähetys metsään. Hyvin löyty ukko! Lisäksi maikka intoili Karalle ilmaisuksi haukkumista, olisi kuulemma tosi rodunomainen ilmaisutapa ja helppo opettaa, mutta koira kun on muutenkin ihan sellainen turhanlouskuttaja niin olen vähän kiinnostuneempi rullailmaisusta. Ilmaisu pitää muuten opettaa itsenäisesti, joten pitäisi ruveta jo pikkuhiljaa aloittamaan.

Muiden suoritellessa Kara tosiaan suurin piirtein vain haukkui, eikä oikein rauhoittunut. Mentiin vähän sivumpaan ottamaan paikallaoloharjoituksia, oikein ihanteellinen tilanne; muita koiria sekä ihmisiä vieressä ja Karalla vielä tuollainen paineistunut mielentila päällä. Eikä lähtenyt paikaltaan kertaakaan! Pari kertaa nassusta pääsi haukkua, mutta kielsin heti ja siihen pariin kertaan ne räksyt sitten jäivätkin.

Ehdin sitten syömään ja taukoilemaan kämpille vajaaksi tunniksi, jonka jälkeen lähdin lentopalloa pelaamaan puoleksitoista tunniksi. Heti kun tulin, otin Karan ja lähdin sen kanssa kauppaan ostelemaan itselleni vähän iltapopsittavaa ja -juotavaa. Tulomatkalla poikkesin kentälle ottamaan vielä paikallaoloharjoituksen. Matkaa joku 25-30 metriä ja aika 5 minuuttia, no problems.

Muita tokohommia ei kyllä otettu, koska Kara ei ollut kovin keskittymiskykyisellä päällä ja tässä illalla ymmärrettävästi vähän turhan väsynytkin, kun päivällä oli tarjottu reissaamista, hakua ja jälkeä. Mutta eiköhän huomenna taas energiaa piisaa. Pitää vissiin heti koulun jälkeen lähteä keskustan koirahallille lyllertämään, jotta keritäänkin siihen kokeeseen. Saas nyt taas nähdä, mitä tulee..

Maanantaita

2009-10-19T23:34:00.006+03:00

Olin suunnitellut, että herään aamulla joskus yhdeksän aikaan, käyn kaupassa ja treenaamassa Karan kanssa... No, joskus kymmenen aikaan tokkuraisena pakotin itseni viemään Karan aamupissalle ja sitten suihkuun. Kuivasin hiukset ja nukahdin välittömästi... Heräsin vasta puoli kaksitoista ja kouluhan alkaa maanantaisin varttia vaille yksi, joten ei siinä kamalasti kyllä ehtinyt puuhailla mitään ylimääräisiä.

Koulussa oli sitten jotakin maatilatöitä. Harjoiteltiin ajamaan Royal Catilla ja sitten sain ajaa vähän vanhempaa Valmetin traktoria jonkin matkaa. Olen nyt täällä ollessani ajanut kolmella eri traktorilla, alkaa jo hiljalleen sujua sekin. Sekä nyt tuolla Royalilla ja myös Gatorilla. Jeejee, musta tulee siis isona trukkikuski.

Koulun jälkeen, siinä puoli viiden tienoilla, nappasin Karan matkaan ja lähdettiin kämppiksen kanssa kauppaan. Sinne tuhlaantui sitten taas 60 euroa kun pääsin vähän törsäämään. Karalle sieltä tuli safkaa, makupaloja ja uusi hihnakin sieltä tarttui, nykyinen kun on melkein sellainen kulunut narunpätkä... no ei vaan. :P Kauppareissuun kului sellainen tunti.

Yhdeksältä lähdin sitten pitemmälle lenkille datailun ja sen oman rodun historiasta kertovan koulutehtävän parissa ahertamisen jälkeen. Canicrossvehkeet vaan päälle ja menoksi. Juostiin taas se noin 4 km. Yhteensä tuo lenkki on vissiin yli 10 km, koska vajaa puoli tuntia kestää juosta sitä Silmäjärventietä pitkin yhdelle laavulle, josta sitten kävellään takaisin sama matka tunnissa. Sitten sinne Silmäjärventielle mennessä ja takaisin tullessa menee aikaa yhteensä se tunti. Eli puoli kahdeltatoista kämpillä, hyihyi, ja huomena vielä aikainen herätyskin! Katsotaan, heräänkö ollenkaan.

Ai juu, lenkillä tuli myöskin harjoiteltua vähän suuntia parissa risteyksessä. Käsimerkeillä sujuivat ihan mukavasti, etenkin "eteen" sujuu tosi hyvin.

Huomenna ohjelmanumerossa lentopalloa ja pakkohan sitä nyt on pienet tokoilutkin oikeasti ottaa, jottei mennä ihan kylmiltään kokeeseen, Karalle kun on hyvä vähän muistutella. Juoksulenkkiä ei tehdä, koska periaatteena on että joka toinen päivä lepo ja joka toinen päivä lenkki. Eli keskiviikkona sitten tokokoe, illalla juoksemaan. Torstaina on joku canicrosstapahtuma, jonne pitää mennä hommiin heti navettavuoron jälkeen, tekemään kuntoluokituksia koirille. Viikonlopun sitten vietänkin täällä Kannuksessa, näillä näkymin ihan leppoisissa tunnelmissa.

Arki jatkuu

2009-10-18T23:57:00.003+03:00

Tokokokeen ilmoittautumismaksu on maksettu. Kuitti on tallessa rekisteri- ja rokotustodistusten välissä. Muistin siis nekin ottaa matkaan, Joensuun kokeen kanssahan kävi kesällä niin, että kyseiset todistukset jäivät kotia ja koe meni sivu suun. Keskiviikkona klo 17:30 alkaa alokasluokka, johon on ilmoitettu 7 koiraa. Vähän jännittää, miten Kara suhtautuu sisähalliin, kun ei ole koskaan sellaisessa ollut, mutta eiköhän se... Ei Kartsu mitään sellaista tyyppiä ole, että vetäisi kilarit jostain halleista. Sanokaa mun sanoneen.

Arki siis jatkuu taas huomenna, etelässä kaikilla vasta alkoi syysloma ja meikällä se jo loppuukin. Sen verran voin sanoa lomasta, että tuli sossuiltua liikaa kavereiden kanssa ja liian vähän koirien kanssa. Hävettää oikein myöntää, ettei Karan kanssa kyllä tullut mitään tokoa treenattua lomalla! Canicrossia pelkästään, se kun on niin simppeliä, tarvii vain juosta ja antaa koiran vetää... :D Niitä suuntakäskyjäkin pitäisi Karalle alkaa valottaa tässä jossain vaiheessa, mutta juu, ei kiirettä kun ilmeisesti kisoihin vasta ensi keväänä. Lenkkitossuja ei kyllä kuitenkaan vaihdeta suksiin, vaikka kuinka olisi kinosta, koska en osaa hiihtää!!

Mä olen muuten alkanut pitää junassa silmällä (vai pitäiskö sanoa korvalla) Karan haukkumista. Se ei onneksi juurikaan hauku siellä, vaan osaa rauhoittua tosi hyvin. Asemalla sen sijaan käyttäytyminen on yhtä katastrofia, krhm, ei puhuta siitä.. Mutta silti ei olla päästy sellaiseen tulokseen junassakaan, ettei Kara haukkuisi kertaakaan. Tänään oltiin taas lähellä tätä nollan tavoitetta, mutta jotkut tytöt temputtivat koiriaan siinä käytävällä ihan vieressä, josta Kara sitten hermostui ja haukahti kaksi kertaa. :( Niin lähellä! Ja henk. kohtainen ennätyksemmehän on 1 haukahdus. ;)

Syyslomalla

2009-10-14T23:37:00.005+03:00

Syyslomaa siis vietellään tällä hetkellä! Tekee muuten tosi hyvää ottaa vähän vapaata koulusta, vaikka koulutehtäviä kyllä olisi tekemättä. Pitäisi ottaa selvää, millä lailla parin koirarodun turkki pitäisi laittaa, jotta se vastaisi parhaiten rotumääritelmää ja sitten koota esitelmä oman rodun historiasta sekä hakea siihen mahdollisimman paljon kuvamateriaalia. No, molemmat hommat ihan mielenkiintoisia ja simppeleitä, mutten kyllä tällä hetkellä silti jaksaisi mitään esitelmiä väsätä! :P Onneksi on aikaa riittämiin.

Ja olenko maksanut tokokokeen ilmoittautumismaksun? Sitä ei tosiaan ole tullut tehtyä, vaikka piti jo loppuviikosta... o-ou. Pitäisi vissiin nyt loppuviikosta se hoidella, ettei vaan jää. Osaan kyllä olla välillä todella saamaton, hyihyi. :D

Syysloma on kulunut tähän mennessä vain kavereilla luuhaten. Vasta eilen tulin kotiin ja nyt olenkin sitten vietellyt täällä aikaani koirien parissa. Tänään tuli molempien turkkia hoidettua vähän harjausta syvällisemmin, otin meinaan sakset käyttöön. En toki leikellyt mitenkään radikaalisti, mutta siistin vain vatsan ja tassut. Karankaan kanssa kun ei nyt olla sitten kuitenkaan menossa minnekään näyttelyihin, ei tassukarvojen lyhytmittaisuuskaan haittaa - tosin en tiedä, onko näyttelyissä hyvä asia sekään, jos karvat hapsottavat rumasti minne sattuu vaikka olisivat hyvin harjattujakin..

Tänään olen saanut sentään jotakin aikaan. Kävin päivällä koirien kanssa sellaisella hiekkamontulla ottamassa uusia kuvia, joista parhaimmistoa esillä tekstin yllä. En ole käynyt juoksemassa säännöllisesti varmaan yli kolmeen viikkoon, viime viikolla tosiaan ainakin sen kerran, mutta en muistaakseni muuten ole ainakaan mitään kunnollista lenkkiä tehnyt... joten tänään kävin siis juoksemassa koirien kanssa 4 km ja Friidunkin otin mukaan, vaikkei se vedäkään, mutta juoksi siinä meikäläisen kintereillä joka tapauksessa. Lenkki meni todella kevyesti, mutta hyvä vaan, ettei kunto ihan ole romahtanut! Aikaa en ottanut, pitää varmaan sitäkin alkaa joskus taas seurata.

Tokoa, canicrossia, suunnitelmia :)

2009-10-07T22:08:00.004+03:00

Pelastukseksi syysloman jälkeen on täällä Kannuksessa tosiaan tokokoe taas, ja siellä oli vielä tilaakin, joten ilmoittauduttiin Karan kanssa! Tällä kertaa hoidetaan myös maksu ihan tilisiirrolla tässä loppuviikosta, jottei sitten tule mitään tyypillisiä opiskelijan rahapulaongelmia, krhm..

Kennelvuoro loppui maanantaiaamuna vähän puoli yhdentoista jälkeen, ja vaikkei se niin hirveä ollutkaan kuin olin odottanut, vapaus oli silti todella suuri helpotus. Jotkut kuuden tunnin yöunet kun eivät meikän virkeyttä pidä yllä yhtä hyvin kuin kunnon yöunet, joten sillä saralla kyllä ymmärrän, miksi kennelvuorosta ei niin positiivisessa mielessä puhuta. Loppuviikosta huomasi kyllä, että kaikki vuorolaiset olivat "hieman" sekaisin, tuli niin hölmöjä juttuja ja mokailuja.. Mullakin työturvallisuudesta huolehtiminen alkoi reistailla, pääsi mäyräkoira vähän kättä maistamaan hoitotoimenpiteiden yhteydessä. Lisäksi kaveri lukitsi mut koiratarhaan, jolle nauretaan kyllä vieläkin! :)

Karan kanssa nyt päästään tosiaan taas pikkuhiljaa treenaamisen arkeen, lajeina siis toko ja canicross, tietysti. Jälkeä pitäisi edelleen ottaa vapaa-ajalla, mutta meikä vaikuttaa kyllä hyvinkin saamattomalta tyypiltä, vaikka pk-lajit kiinnostavatkin paljon. Mutta kun Kara sählää ja mä en osaa ohjata! :D Pitää kehitellä motivaatiota vähän runsaammin.

Tokoa on tullut treenattua tällä viikolla maanantaina ja tänään. Maanantaina Kara oli älyttömän hyvässä vireessä, tänäänkin ihan hyvässä, muttei yhtä hyvässä kuin ma. Saatiin tänään myös oikein porukkaa kasaan treenaamaan, paikalla olivat omistajineen Kara, mopsi Iippo, sheltti Wäinö, keeshond Fanta ja x-rotu Mila. Karalle teki tosi hyvää saada häiriötreeniä, paikallaoloista ei lähtenyt kertaakaan, vaikka välimatkaa oli välillä aika paljon. Pari kertaa poikkesin myös näkösuojassa! Se on kyllä jo tosi huima edistysaskel, että näkösuojassa oleminen sujuu ongelmitta. Kara vaikutti kyllä ihan niinkin levolliselta, että sujuisi, vaikka olisin pitempäänkin siellä piilossa, joten ensi treeneissä sitten.

Otettiin alokasluokan liikkeitä, eipä niistä kummempaa, tosin seuraamista en ottanut kuin lyhyitä pätkiä, koiralla kun ei ollut virettä seurata niin intensiivisesti kuin olisin halunnut. Avoimen liikkeistä otettiin noutoa (ekan kerran muuten toisten koirien läsnäollessa), luoksaria, kaukoja ja jääntejä. No problems, pientä hinkattavaa on, mutta kyllä ne sen verta hyvällä alulla ovat ja kun tuon paikkamakuunkin kanssa ilmeisesti menee nyt niin hyvin, niin meikä kyllä ottaa ja läksii viimeistään joulukuun alussa olevaan Kannuksen kokeeseen testaamaan miten avoin luokka sujuu! :)

Suunnitelmissa siis, että parin viikon päästä olisi se TK1 vihdoin ja viimein, jolloin voitaisi sitten keskittyä täysillä avoimeen ja BH-kokeeseen. Olen myös miettinyt ja päättänyt, että en sittenkään avoimesta jää mitään koularia enää hakemaan, on meinaan niin inhottavaa jumittaa jossain luokassa, jo nyt tässä alokkaassakin ollaan sen verran jurrattu, että ei kiitti. Avoimeen siis testaamaan tämän vuoden loppupuolella ja ensi keväälle olen vissiin kaavaillut sitä BH-koetta, jos nyt talvella vaan aktiivisena treenaan. Kaupunkiosuudessa kyllä haasteelliseksi tulee se kaupan ulkopuolelle jättäminen, Kara kun haukkua räkyttää siellä kokoajan ja se pitäisi saada kitkettyä pois... Nooh, kärsivällinen ote ja harjoittelemaan, ei siinä muuta voi, valitettavasti.

Juoksulenkilläkään en ole Karan kanssa (tai yksin) käynyt kahteen viikkoon, koska viime viikolla oli se kennelvuoro ja sitä edellisenä Kara kotona. Tänään sitten tuli viimein käytyä ja nyt lähden taas säännöllisesti juoksemaan, ettei kunto rapistu ihan kokonaan.. Otettiin nyt ihan kevyt lenkki näin alkuun taas, lähdetään hiljalleen taas rankentamaan. Voisi myös opettaa Karalle ne suunnat, blääh. :D

Missattiin tokokoe.

2009-09-30T19:26:00.004+03:00

Taas.

Kennelvuoron takia oli vähän kiirettä ja häsellystä, ja mulle selvisi vasta tänään, että koe pidetäänkin hallilla keskustassa, jonne en olisi mitenkään ehtinyt kävellä ajoissa kennelvuoron takia. Kyytiä en saanut sovituksikaan, mutta vaikka olisin saanut, olisin joutunut koko homman perumaan silti.

Ensinnäkin maksu olisi ollut paikan päällä käteisellä, ja vasta tänään hoksasin: kannattaisi vissiin käydä nostamassa käteistä. No okei, mutta kun tilillä ei ole yhtään rahaa. No, miltei paniikissa soitin isälle, joka ei pystynyt töidensä takia pistämään meikälle mitään. Soitin mutsille, myönteli jotain epäselvää, mutta eipä tullut rahaa tilille. Tauolla harpoin lujaa vauhtia Karan kanssa automaatille keskustaan, ei katetta.

Että se siitä tokokokeesta. Kyllä huomaa että jotenkin horroksessa täällä kulkee, ei oikein ajatus leikkaa.

Hiljaiseloa... toistaiseksi!

2009-09-24T19:21:00.004+03:00

Karalla, kuten Friidullakin, ei sen puoleen, oli aika eläinlääkärille (ihan rokotukset vaan) tämän viikon tiistaina tuolla etelämmässä, joten jouduin jättämään Kartsun kotiin täksi viikoksi. On kyllä ollut tylsää, pakko sanoa! Vaikka aikaa on ollut lukea kokeisiin, niin en ole kovin innokkaasti sitä aikaa hyödyntänyt, vaikka ehkä olisi pitänyt. Takana kuitenkin nyt ympäristötiedon ja raksan kokeet, jotka sujuivat ihan hyvin, raksa vähän paremmin. Huomenna on sitten rotutentti, koiraroduista pitäisi jotakin tietää.

Viikonloppuna olin koirien kanssa viettämässä aikaa kotosalla. Käytiin lauantaina äidin kanssa Komiolla lenkkeilemässä ja tein metsään jäljetkin. Kara häsläsi ja kääntyili jäljellä melkein kokoajan, ehkä pari kolme metriä menivät loppujen lopuksi hyvin... Mutta no, eiköhän se siitä, kyllä sekin saadaan lopulta keskittymään kunnolla! :) Friidun kanssa taas olen ehkä vain kerran tehnyt jälkeä ennen ja senkin muistaakseni tosi amatöörimäisesti, nyt sitten vähän paremmalla otteella, kun on alkeiden opettelu joten kuten hanskassa. Meni paremmin kuin Karalla koskaan. Friidu keskittyi todella hyvin ja häntä heilui kun käytti nenää, että juu, meikä on tainnut ottaa Kannukseen ihan väärän koiran mukaan. :D No ei nyt sentään.

Tokoakin Karan kanssa tuli viikonloppuna otettua ja nythän mulla vasta treenihinku onkin, kun sain sovittua, että pääsen kennelvuorostani huolimatta ensi keskiviikkona täällä Kannuksessa olevaan tokokokeeseen Karpaatin kanssa! Sieltä jos nyt saadaan se vika ykköstulos ja samalla TK1 niin olen kyllä ikionnellinen, pikkuisen kun ollaan jumiuduttu tuohon ALO-luokkaan. :)

Päästiin tiistaina seuraamaan BH-koetta ja olemaan kaupunkiosuudessa vähän apunakin. Oli kyllä hyvä ja tarpeellinen kokemus, nyt ainakin on himo treenata Karan kanssa sitäkin varten! Kun näki livenä mitä se on, ei se ihan niin mahdottomalta tunnukaan enää, vaikka vain kaksi kuudesta koirasta kokeen tuossa läpäisikin.

Ensi viikolla Kara täyttääkin sitten viisi vuotta! Sehän on jo kohta vanhus. :)

Huomenna kuitenkin pääsen junalla, tällä kertaa "normaalien ihmisten vaunussa", kotia illaksi. Viime viikolla kun istuin Karan kanssa lemmikkivaunussa, siellä kulki inttijätkiä jotka sanoivat sirkusvaunuksi. Hieman nauratti.

Maanantaina alkaa siis meikän ensimmäinen kennelvuoro. En ole kuullut siitä oikeastaan mitään positiivista tähän mennessä, mutta ehkä on mukavampi luoda ihan oma käsitys siitä ja asennoitua hyvin mielin.

Hakua & jälkeä käytännön tunneilla ja arkikuulumisia

2009-09-17T21:03:00.002+03:00

Kara toi eilen iltalenkiltä kivan yllärin. Vasta kun tultiin huoneeseen ja sytytin valot, huomasin, että sillä oli peruna suussa! Neiti onkin siis ruvennut kasvissyöjäksi? Mistä lie perunansa napannut, jostain tienposkesta.

Pari päivää sitten oli taas käytäntöä, lähdettiin maastoon tekemään hakua ja jälkeä. Ensin otettiin jälkeä ja koska oltiin siinä ammuntaradan vieressä, sieltä alkoi tietysti kuulua paukahtelua ja jouduin laittamaan Karan sitten boksiin joksikin aikaa, koska se alkoi selkeästi hermostua äänistä. Lopulta kun ääniä ei enää kuulunut ja Kara oli rauhoittunut, mentiin ajamaan tekemäni jälki.

Olin itse vähän sekaisin siitä, missä se kulkikaan, ja yritin turhankin paljon ohjata Karaa sekä tunkea sen vierelle, vaikka piti pysytellä takana! No, vaikkei meikä ollut tosiaan jäljellä, niin Karapa oli, vaikka yritinkin sitä parhaani mukaan häiritä. ;) Maikka vissiin tykkää, kun on aina jotakin huomautettavaa siitä miten toimin. :D Jäljen jälkeen Kara sitten kulki vain nokka maassa.

Tehtiin hakuharjoitukset, jokaisen koiran omistaja juoksi metsään ja maikan käskystä sukelsi sinne maahan piiloon, jolloin koira päästettiin perään. Karalle kyllä tuntui riittävän, että se näki minut siellä mättäässä mahallani (jotenkin perus sen mielestä vai?), sillä toisella harjoituskerralla se keksi penkoa jotakin mätästä siinä parin metrin päässä heti kun oli nähnyt missä olin. Mikähän siinä oli, joltain pudonnut makupaloja, tai sitten jotain muuta koiran mielestä syötäväksi kelpaavaa? Mutta kädestä sai sitten minulta, kun suostui sieltä naamavärkkinsä irrottamaan, sehän siinä se idea olikin.

Tokoa treenailin tuossa alkuviikosta, en nyt jaksa mitään raporttia lähteä siitä tekemään, mutta ehkä viikonloppuna treenailen enemmän ja kirjoitan jotakin yksityiskohtaista.

Eilen käytiin illalla heittämässä noin kympin lenkki ja 4-4½ km pätkä juostiin, oli siis canicrossvehkeet mukana. Karalta tuli hyvin apua ja se selkeästi nautti lenkistä, juoksemisesta ennen kaikkea. Tulomatkasta annoin sen juosta irti ja otin myös parit ns. paniikkiluoksetuloharjoitukset.

Tänään sitten oli koulussa melko rankka päivä, sen jälkeen kävin Karan kanssa lenkillä ja tässä iltalenkkiä juuri mietiskelen, ehkä iltatreeniäkin. Tahtoo vaan meidän iltalenkit jäädä aina näin myöhäisiksi, nytkin kello on jo kohta yhdeksän! Aina menee kymmeneen tai yhteentoista, joskus jopa kahteentoista. Mutta no, huomenna on perjantai ja päästään Karan kanssa illaksi kotia, viikonloppua viettämään.

Kotona suunnitelmissa siis ensi viikon kokeisiin lukemista, treenaamista (toko, canicross, haku, jälki), lenkkeilyä ja yleistä laiskottelua. Pääsen Friiduakin näkemään! Kara muuten jääkin sitten kotiin viikon ajaksi, koska sillä on kotopuolen eläinlääkärille aika keskellä viikkoa - käy hakemassa rokotukset. Saan minäkin sitten keskittyä ihan kokonaan niihin kokeisiin täällä. Tai joudun.

Käytäntöä koulussa

2009-09-14T17:42:00.006+03:00

Koulupäivä jäi vähän lyhyeksi, sillä päästiin jo puoli kolmen jälkeen, kun maikalla oli muita menoja nämä pari viimeistä tuntia. Ensiksi meillä oli tottelevaisuusharjoittelua ja sen jälkeen mentiin halliin teetättämään koirilla vähän etsintähommia, jonka jälkeen piti tehdä itsenäisesti jälki.

Ensiksi oli ihan perus kontaktiharjoituksia, jotka kyllä sopivat Karalle tosi hyvin, täällä kun on niin mahdottomasti muutakin mielenkiintoista. Kontaktin vahvistaminen ja kontaktiharjoitukset ennen suorittamista tekevät sille kyllä terää, aina.

Sitten muodostettiin rinki ja koirilta haettiin seuraamista, kontaktikävelyä tai missä vaiheessa koirakko nyt sattuikaan olemaan. Karalta vaadin seuraamista ja ensimmäisellä kierroksella se oli kyllä vähän hakoteillä, seurasi liian edessä, kontakti pätki pariin otteeseen ja muutenkin oli vähän huolimatonta touhua. Toisella kierroksella jouduttiin korjaamaan pari pujottelukohtaa, kun koirat olivat sen verran tiiviisti siinä ja veivät Karan huomion, mutta seuraamisasento oli hyvä ja muutenkin seuraaminen paljon tiiviimpää sekä parempaa kuin ensimmäisellä kierroksella. Paikalla ollessamme otin Karan kanssa paikalla makaamista.

Seuraavaksi muodostettiin koirista sellainen käytävä ja otettiin luoksetuloharjoittelua, eli koiran piti juosta sen käytävän läpi. Eli aika lailla tällaista arkitottelevaisuusharjoittelua oli tänään. Ensimmäisellä kerralla Kara jäi haukkumaan, tuli kuitenkin hyvin luokse. Sain sitten maikalta ohjeet siihen haukkumiseen puuttumiseen, koska sitä on vasta nyt lähiaikoina alkanut esiintyä ja se olisi kyllä varsin huono juttu kokeita ajatellen. Pari minuuttia sai sitten treenailla omia juttujaan, otin liikkeestä jäännit. Ensiksi seisomaan jääminen, sujui hyvin, mutta sitten kun otin maahanmenon, jäi seisomaan... että ookoo. Lieneekö koiran pää vähän sekaisin kuumuudesta ja siitä myös, että säännöllinen treenaus on ollut kesällä poissa. Otin kuitenkin onnistuneen suorituksen ja lopetin.

Mentiin vielä lopuksi hallille ottamaan etsintäharjoittelua. Eli omistaja piiloon ja koira päästettiin sitten halliin etsimään. Kara oli ensin aivan varma siitä, etten ollut koko hallin tiloissa piilossa, vaan livahti sivuoven raosta pihalle pariinkin otteeseen. Sain sitten ohjeet kutsua sitä pari kertaa ja lopulta löydyin. Toisella kertaa annettiin Karan nähdä menoani vähän pitemmän aikaa, että se ymmärsi etsiä niistä hallin tiloista ja sitten löydyinkin jo hyvin.

Saatiin tehtäväksi tehdä itsenäisesti jäljet. Heti koulupäivän päätyttyä en ruvennut tekemään, koska oli tajuttoman kuuma ja Karakin selkeästi turhan väsynyt mihinkään jälkihommiin, mutta vähän myöhemmin kävin tekemässä.

Karan safkaaminen siirtyi myöhemmäksi, jotta se olisi tarpeeksi nälkäinen jäljellä. Vein sen koulun koirakärryyn odottamaan siksi aikaa kun menin nurmikentälle tekemään jäljen. Tällä kertaa ainakaan askelvälit eivät olleet liian lyhyet, voin sen heti sanoa! :) Mutta kommervärkit alkoivatkin sitten kun hain Karan ja aloitettiin. Kröhöm, maikathan ovat painottaneet, että muistakaa merkitä jäljen alku. Meinasin, ettei tarvitse merkitä tällä kertaa, kun kuitenkin tiedän suunnilleen, mistä se lähtee. Siinä se taas nähtiin nämä meikäläisen meinaamiset, tietysti kun vein Karan siihen jäljelle, menin aloituksen yli ja Kara sitten yritti närppiä sieltä alkupuolelta niitä nameja, vaikka ohjeistin sitä päinvastaiseen suuntaan... Ymmärsin kuitenkin, ettei siitä sähellyksestä mitään tullut, joten vedin Karan pois jäljeltä ja tihrustin sillä kertaa tarkkaan, missä se alku oli. Sitten päästiin alkuunkin jopa. Homma kuitenkin oli jo valmiiksi pelkkää sähläystä, joten jäljellä Kara kääntyili ja kiemurteli, jolloin sain olla kokoajan kääntämässä sitä menosuuntaan. Loppumetrit kuitenkin menivät ihan mukavasti.

Eli juu, jälkeä on vähän pakko nyt alkaa omalla ajalla harjoitella, ettei olla oikeasti ihan toivottomia vielä kuukaudenkin kuluttua. :D Karaparka, mutta onneksi se pääsee ihan hyvin yli ohjaajan kaameista virheistä, kuten vaikka tästä jäljen mokaamisesta! Ensi kerralla paremmin sitten. :)

Huomenna olisi sitten luvassa pitkä koulupäivä, sisältäen peruskoulutusta (pidetään varmaan rotuesityksiä joita ei viime viikolla ehditty?), ympäristötietoa ja iltapäivä pelkkää käytäntöä, vissiin tällä kertaa ollaan menossa maastoon. Huomenillalla voisin Karan kanssa käydä ottamassa perusteelliset tokotreenit ja lähteä vähän BH-kokeen tottisosuudenkin suorituksia harjoittelemaan. Huomenna on myös ensimmäisen kerran lentopalloa, joten tokoilut jäävätkin sitten sen jälkeiselle ajalle.

Kuudes viikko lähtee käyntiin

2009-09-14T11:03:00.004+03:00

Tänään sai vielä sentään nukkua pitempään, kun koulu alkaa vasta 13:15. Ohjelmassa on siis käytäntöä, todennäköisesti mennään maastoon, jossa otetaan hakua ja jälkeä. Viimeksihän mulla ei ollut edes jääkaapissa Karalle nakkeja, joten jouduin tyytymään kuivaruokaan, mikä oli sitten vähän huonompi vaihtoehto ja se näkyikin suorituksessa. Ehkä nyt menee paremmin, kun on kivempi palkka siellä jäljellä. Lisäksi itsellä on vielä paljon oppimista, sillä olen mennyt tekemään Karalle joka kerta liian lyhyitä askelvälejä, jolloin koiran on tietysti vähän vaikeaa päästä jonkinlaiseen jäljestämisrytmiin. Mutta oppimaanhan tänne on tultu.

Hakua taas ollaan tehty vain kerran, jolloin juoksin metsikköön piiloon ja Kara sitten päästettiin perään (toistettiin kaksi kertaa). Siinä ei ollut mitään ongelmaa, paitsi että Karalla tarttui joku risu persvilloihin ja jouduin sitten sen sieltä irrottamaan, ennen kuin päästiin takaisin muiden luo! Eli jos sammari pk-oikeudet joskus saa, niin tuo turkki voi olla kyllä hiukan ongelmallinen maastossa, kun kaikenmaailman risut siihen tarttuvat. Viikonloppuna kävin tennarillakin (vanha aidattu tenniskenttä) Karaa juoksuttamassa, yksi kaveri koiransa kanssa tuli myös mukaan, ja olenkin saanut sen jälkeen piikkikamman kanssa taiteilla takiaisia pois.

Esine-etsintääkin ovat jotkut tehneet, mutta kun Karalle ei vielä ole löytynyt sitä maailman ihaninta lelua. Tai no, se pehmolelunhäntäsysteemi kyllä olisi varmasti mieluinen, mutta vielä ei ole käsiin osunut pehmolelua jolta voisi ryöstää hännän tai naruakaan, johon sen voisi sitten sitoa. Tänä viikonloppuna on kyllä tarkoitus mennä kotiin, joten ehkä saan siellä viriteltyä jotakin. Maikka suositteli myös, että aloitan esine-etsintäharjoittelut ihan rauhallisessa paikkaa, kuten vaikka juuri kotona.

Eilen tuli iltasella käytyä päälle kahden tunnin lenkki, jossa juoksin jonkun 3-4 kilometrin pätkän. Kara oli kumman laiskalla päällä, apua siltä ei tuntunut saavan yhtään kun edettiin. Kesken matkan sitten päästin sen irti ja annoin mennä vapaasti, kun ei kerta meno maittanut kunnolla. Koirajuoksussahan itsessään sen vetämisen pitäisi olla koiralle sitä palkitsevaa ja kivaa toimintaa.

Ihan tosissani olen nyt miettinyt canicrosskilpailuihin osallistumista, lähinnä juuri kokeilumielessä, että saisin vähän kokemusta tästäkin lajista kisapuolella. Heti osui Suomen Valjakkourheilijoiden Liiton kalenterista silmään canicrossin SM-kilpailut Riihimäellä. Riihimäkihän on naurettavan lähellä Loppea, vähän päälle 20 km päässä, joten mun tulisi vain hommata itseni kotiin Karan kanssa siksi ajankohdaksi. Mutta sitten ilmoituksessa oli myös sellainen pikku juttu, joka jäi mietityttämään: osallistuessa pitäisi edustaa jotakin VUL:in alaista jäsenseuraa? Kävin sivustolla silmäilemässä näitä jäsenseuroja ja vähän jäi näyttämään siltä, että huonolta näyttää. Siellä luki myös mm. Alaskanmalamuuttiyhdistys ja Suomalainen Siperianhusky -seura, joten... miksi ei Suomen Samojedinkoirayhdistystä? Matkatkin noissa SM-kisoissa suurimmaksi osaksi sellaista 2,5 km luokkaa, joten aika helpolla pääsisi. Vaikka vähän näyttää siltä, että välistä jäävät juuri edellä mainitsemani seikan takia..

Viidettä viikkoa Kannuksessa

2009-09-12T17:57:00.006+03:00

Hupsista. Päivittely on tahtonut vähän jäädä, mutta ei blogi nyt ihan jäätynytkään vielä ole! Tässä olisi tarkoitus näitä säännöllisiä treenailuja taas aloitella, päästä tältä laiskalta kesäkaudelta viimein irti, joten päivityksiä lähtee mitä ilmeisimmin tulemaan nyt ihan mukavasti.

Koulu ja itsenäinen asuminen (kolmen kämppiksen kanssa) on alkanut ihan mukavasti, vaikka se on pakko myöntää, että vähän rankkaa on jo ollut koulun kanssa, jos on ollut vähän laiska tehtävien tekemisessä. Ensimmäiselle viikolle en Karaa ottanut mukaan, mutta toiselle viikolle kyllä ja niinpä se on sitten ollut täällä sen kuukauden verran. Sopeutumisongelmia ei ole kummoisemmin ollut, vaikka alku varmasti oli vähän hämmentävä - enemmän vilinää, paljon koiria, lehmiä, lampaita, vieraat ihmiset ja paikat...

Tokon treenaaminen on vasta nyt lähtenyt taas tavoitteellisemmin käyntiin kun ilmoitin Karan täällä Kannuksessa olevaan kokeeseen 30.9. Tosin huomasin vasta ilmoittamisen jälkeen, että sille viikolle mulla osuukin kennelvuoro. Täytyy kysellä, että ehtisikö siihen kokeeseen siitä huolimatta? Aika inhottavaa kyllä olisi, jos en pääsisi, mutta sitten pitäisi vaan keksiä jokin muu koe... johon kyyti mistä?

Treenasin aamupäivällä Karan kanssa alokasluokan liikkeet läpi ja niiden lisäksi noutoa. Eipä mitään erityisempää mainittavaa alon liikkeistä, mutta noudossa palautus voisi tapahtua vauhdikkaammin. Siihen sitten pitää keksiä kaikkea innostavaa, lähteä takaperin juoksemaan poispäin kovasti kehuen välillä jne.

Nyt syksyllä tosiaan olisi viimeistään sen TK1-koulutustunnuksen saannin paikka, sehän on ollut tavoitteenakin, mutta saas nähdä. Sen jälkeen kuitenkin alkaakin talvi ja kokeita ei liiemmälti järjestellä, joten olisi kyllä mielekkäämpää treenata vuodenvaihde uusia tavoitteita varten. BH-koe ja avoin luokka olisivat seuraavina tähtäimessä, mutta olen vähän miettinyt, että josko painottaisi enemmän BH-puolta, koska avon paikkamakuu on edelleen tosi kinkkiseltä vaikuttava probleema.

Canicrosskärpänen on päässyt totaalisesti puraisemaan ja ollaan täällä Kannuksessakin käyty ihan säännöllisesti juoksemassa. Kuntokin on sen verran kehittynyt, että tuossa torstainakin juoksulenkillä tuli juostua arviolta noin 6 km ja aikaa siihen meni vähän päälle puoli tuntia, ehkä 32-34 min. Voisihan sitä - jos tästä lajista löytyisi jotkut kisat nyt tänäsyksynä ja mikäli kyyti vaan järjestyisi - osallistuakin, ainakin kokeilumielessä jos ei muuten. Vaikka viimeisiksi jäätäisikin.

Käytännön tunneilla ollaan Karan kanssa päästy kokeilemaan vähän jälkeä ja hakua. Jälkeä pitäisi nyt vapaa-ajallakin alkaa tehdä, yksi maikka katsoi jo vähän pahasti kun en ollut tehnyt yhtäkään harjoitusta omalla ajalla, jaiks! Hakua taas onkin turhan hankala harjoitella yksinään, joten apuvoimia pitäisi saada mukaan, enkä laiskuuttani kyllä muutenkaan jaksaisi. Tai sitten vaan ei tahdo löytyä aikaa ja jos löytyykin, niin huvittaisi kyllä kuluttaa se lepoon tai rentoon lenkkeilyyn Karan kanssa.

Yhdellä käytännön tunneilla leikitettiin koiria ja katsottiin, mistä leluista ne mahdollisesti on kiinnostuneet. Kara ihastui sellaiseen karvaiseen pötkylään (jonkinlainen pehmolelunhäntä), joka oli kiinnitetty naruun ja sitä sitten ajoi takaa, otti kiinni ja pääsi taistelemaan. En ollut ihan varma, leikkisikö Kara, koska sen leikit on vähän niin ja näin - joskus kiinnostaa ja joskus ei, ja jos kiinnostaakin, niin yleensä kotona. Vieraissa paikoissa on ollut turha kuvitellakaan mitään leikkimisestä innostumista, mutta tunnilla innostui kovin! Ilmeisesti tuollaiset pehmolelunhännät narunpäissä ovat sitten niitä, jotka saavat Karan syttymään, joten olen kyllä heti ensitilassa hankkimassa Karalle sellaista leluviritelmää.

Canicrossia ja lenkkeilyä

2009-07-25T16:46:00.010+03:00

Aikaisin tänäaamuna lähdettiin Karan kanssa juoksulenkille, lämpöä kun oli sellaiset +15 astetta vielä niihin aikoihin. Olin päättänyt kokeilla juosta koko kolmen kilometrin lenkin ja juostiinhan me se, tosin aikaan 22 minuuttia. Enpä mä siinä sen kummemmin kiirehtinytkään, otin vain koko lenkin ajan ihan rentoa hölkkää. Pikkuhiljaa täytyy kuitenkin vauhtia alkaa lisäillä!

Suurin piirtein tunnin päästä äiti tulee hakemaan mut ja koirat, ollaan lähdössä Komiolle eli Luutasuolle lenkkeilemään taas. Sellainen kuuden kilometrin lenkki, ihan hyvähän se on, ja pitää myös äidin liikuntakyky ottaa huomioon, heh.. :D

Kesäloma on kulunut kamalan nopeasti! Kohta koittaa lähtö Kannukseen Karan kanssa. Saas nähdä, muutto tulee olemaan valkoiselle varmasti hienoinen järkytys, mutta eiköhän se siitä, ja saa Kara ainakin paljon koirakavereita seurakseen! :)

Elämää heinäkuussa

2009-07-19T20:08:00.009+03:00

Mun tokoinnostus on ollut ihan jossakin kadoksissa jo pitemmän aikaa, en ole jaksanut innostua treenaamisesta ollenkaan. Keskiviikkona lähdettiin Valtimoon äidin mökille koirien kanssa lomaa viettämään taas ja tarkoitushan oli, että torstaina mulla ja Karalla olisi ollut Joensuussa tokokoe, sinne paikalle kun ei mökiltä niin kamalasti matkaa kuitenkaan olisi kertynyt. No, totta kai menin sitten ajattelemattomuuttani unohtamaan kilpailukirjan, rekisteri- ja rokotustodistukset, eli se siitä kokeesta sitten.

Katsotaan nyt, jos kesän jälkeen jaksaisin tokosta innostua, kun opiskelut Kannuksessakin alkavat. Että eiköhän me syksyllä vielä yritetä se yksi ykköstulos alokasluokasta hakea, jotta saadaan se koulari kasaan. Ei vaan saisi tulla tokoilusta mitään pakkopullaa, joten sen takia en ole viitsinyt edes itseäni niskasta kiinni ottaa ja yksinkertaisesti pakottautua treenaamaan. :b

Canicrossista on kuitenkin kehkeytynyt meille Karan kanssa vähän tärkeämpikin juttu, saatiin ne juoksuvempeleet tosiaan tämän kuun alussa ja niitä on käytetty ahkerasti. Ollaan tehty sellaista perusjuoksulenkkiä, joka on yhteensä 3 km - kilometri kävellään ja sitten kaksi kilometriä hölkätään. Tässä hiljalleen kun vaan jaksaa matkaa pidennellä niin ok.

Valtimosta tultiin takaisin tosiaan eilen illalla ja tänään ollaan ihan leppoisaa kotielämää vietetty, laiskoteltu lähinnä tämä päivä, kun on ollut lenkkeilyllekin aika lämmin sää. Mutta nyt iltasella sitten reippaillaan enempi.

Tässä tekstin ohessa samalla pari kuvaa Valtimon reissulta...

Koirajuoksuvälineet hankittu

2009-07-04T20:24:00.005+03:00

Nyt on sitten hommattu meille kunnon canicrossvempeleet, vetovyö ja joustava vetohihnakin. Vetovaljaat Karalla on toki jo ennestään, joten niistä ei tarvitse enää stressata - kaikki on nyt sitten kasassa, eli nyt vain entistä innokkaammin lenkkipolulle juoksemaan! (:

Hehee, ennätys muuten - en ole viikkoon kirjoittanut blogiin mitään. Vautsi vau. Ei sillä, että olisi jotain kiireitä ollut, mutta ei ole ollut mitään kirjoitettavaa, joten nyt päätin sitten raapustella jotakin omaksi huviksi.

Friidu lähti taas perjantaina äidin mukaan Valtimoon mökille ja Kara päätti masentuneena aloittaa karvanlähtönsä eilen. Sitä onkin vähän odoteltu, mutta juoksutkin alkavat olla siis pelottavan lähellä... Saa nähdä, miten Joensuun tokokokeen kanssa menee - toivottavasti juoksut eivät ajoittaudu niihin päiviin. Meidän tuurilla tosin totta kai ajoittautuvat...

Tänään on iltasuunnitelmissa ensiksi ottaa lyhykäiset tokotreenit mielenvirkistykseksi ja sitten lähteä juoksemaan jonkinlainen lenkki uusilla juoksuvälineillä. =) Että sellaista tänne.

Parit kesäkuvat karvamurmeleista

2009-06-26T18:54:00.005+03:00

Päivällä oli lämpöä pahimmillaan +30 astetta ja tälläkin hetkellä mittari näyttää sen +23. Kävin koiria ihan viattomasti kuvaamassa tuolla tiellä vähän matkan päässä, mutta jo siitäkin ne olivat about taju pois. Joten lenkkiä ei todellakaan ennen kuin lämpötila on pudonnut alle kahdenkymmenen asteen! :-P

Opiskeluasiaa

2009-06-25T20:54:00.003+03:00

Nyt tulee sitten tiedotusta mun jatko-opiskeluista, jotka siis on hyvinkin koiramaisia, jee. :) Eli kuten varmaan aika moni muukin peruskoulusta juuri päässyt koiraharrastaja, mäkin olin laittanut maaliskuusta hakupaperit Kannukseen, jotta pääsisin kennellinjaa opiskelemaan. Sinne on aivan järjetön tunku, totta kai, mutta mä hain joustavalla ja sain kerättyä paljon lausuntoja sitä varten, koulussa olin skarpannut ja sellaista.

No, oli aika pettymys, kun en saanut kutsua edes Kannuksen valintakokeeseen. Mutta Tarvaalaan sain, jossa oli siis myös eläintenhoidon ko, ja sinnepä sitten läksin pääsykokeisiin. Oli kirjallinen koe, haastattelu ja sellainen käytännön koe, jossa piti laittaa shetlanninponille riimu päähän ja pois. Koko pääsykoe sujui omasta mielestäni kyllä tosi jees, olin jopa kirjallisessa kokeessa osannut laskea matikkatehtävän, vaikka olenkin kauhean huono matikassa. :D

Olin sitten kotilomalla ja lastenkodilla neropatit katsoivat, että olin saanut hyväksytyn kirjeen sieltä Tarvaalasta. Pienen hämmingin jälkeen selvisi, että se kirje olikin Kannuksesta peräisin. Olin ihan äimänä, että onko tässä nyt tapahtunut jokin virhe, kun enhän mä ollut päässyt sinne edes valintakokeeseen. Soiteltiin sinne ja selvitettiin sitä asiaa - kuulemma koulut olivat olleet keskenään yhteydessä ja koska opintoalat olivat kuitenkin samat, Tarvaalan pääsykoe korvasi sen Kannuksen pääsykokeen ja pisteitä mulle tuli siis siitä huimat 9,5 pistettä!

Joten tällä hetkellä tulevaisuudensuunnitelmat ovat sitten sellaiset, että meikä lähtee elokuussa valkoisen Karpaatin kanssa opiskelemaan kennelalaa sinne Kannukseen! (: Hitsit, kävi kyllä sairaan hyvä tuuri tämän asian kanssa. Pääsy tuli oikeasti ihan yllätyksenä, kun olin jo ehtinyt silloin keväällä haudata kaikki toiveet kennellinjasta ja valmistautunut sitten ihan perus eläintenhoitoa opiskelemaan Tarvaalassa.

Friidu tuli takaisin kotiin

2009-06-21T12:27:00.003+03:00

Jees, kuten otsikko antaa ymmärtääkin, Friidu tuli eilen takaisin kotiin oltuaan siis viikon äidin mukana Valtimossa mökkielämää viettämässä. On se kumma juttu, miten eläimet yleensäkin näyttävät jotenkin vierailta ja oudoilta oltuaan jonkin aikaa jossain reissussa niin, ettei niitä tule nähtyä ollenkaan. Kara oli ihan innoissaan Friidun paluusta, se on ollut vähän masentunut tosiaan, ruokakin mennyt hiukan vastahakoisesti sinne nokkaan.

Mutta ihan leppoisaa elämää täällä vietetään, tosin ahkerasti ollaan lenkkeilty Karan kanssa ja se alkaa jo näkyä hiukan siinä kunnossa, vaikkei olla säännöllisesti juostu kuin tämän viikon ajan. No, tehokasta on ilmeisesti ollut.

Hitsit, en olisi kyllä taas uskonut, että ei vieläkään oikein jaksa Karan kanssa treenailla. Mutta mitäs sitä sellaista turhaan jäystämään, jos ei ihan totta huvita. Vaihtelua Karallekin, kun on päässyt toteuttamaan sitä rekikoiran käyttötarkoitusta. Sen verran olen taas huomannut, että koirajuoksu on kyllä tokon ohella ihan meidän laji. :-) Tänään tosin sellaiset +19 astetta, joten tuskin käydään juoksemassa näin päiväsaikaan.

Eilen vasta kävin Joensuun ilmoittautumiset viemässä postiin, meni kyllä taas aika viimetippaan. Onneksi kokeeseen on tosiaan suunnilleen kuukausi, saadaan viettää tätä leppoisaa (ja kyllä välistä ehdottoman tylsää) lomaa joutumatta stressaamaan siitä, toimiiko paikkamakuu vaiko ei.

Kuulumisista

2009-06-18T11:56:00.003+03:00

Pariin päivään en ole taas mitään kirjaillutkaan ylös tekemisistämme, mutta en mä kyllä näköjään pysty pitämään näppejäni tästä blogissa erossa viikkoakaan. :-D

Me ollaan oltu ihan levolla tokoilun suhteen, ei olla otettu MITÄÄN. Aika huolestuttavaa, kun yleensä mä olen sellainen tokoholisti, että sitä treenaamista kyllä kertyy runsaastikin.

Juoksemassa sen sijaan ollaan käyty tällä viikolla joka päivä. Jos päivällä ei ole ollut mitään menoa, niin ollaan vedetty aamupäivällä ja illalla 3 km juoksulenkit, mutta esim. eilen käytiin porukoiden kanssa Helsingissä ja oltiin siellä pitkälle iltapäivään, joten tuli vaan tuo iltalenkki tehtyä. :P

Vähän on kyllä nyt kuvaan ilmaantunut mukaan muutakin kuin koiria, ehkä ihan hyväkin, en ole ihan nolife-koirafriikki niin kuin useimmiten... =)

Ens kuun alussa pitää kyllä alkaa vähän ryhdistäytyä tokon suhteen, jottei Joensuun tokokoe mene ihan harakoille. Tänään tuskin tulee ainakaan tässä päivän mittaa juoksulenkkiä Karan kanssa vedettyä, kun lämpöä on vähän päälle +20 astetta! Katselen sitten illalla, jos muuta menoa ei ilmene. Mutta joku pitkä metsälenkki voitaisi ihan hyvin kävellä tässä kunhan jaksan tietokoneen äärestä sitten joskus lähteä. ;)

Koirajuoksu kiinnostaa

2009-06-14T21:36:00.004+03:00

Laitoinpa pitkästä aikaa Karalle valjaat ja lähdin juoksulenkille, koska tänään onkin vähän viileämpi päivä, lämpöä +13 astetta. Friidu on tosiaan äidillä siellä Valtimossa nyt ja koko ensi viikon, joten poikkeuksellisesti täällä on yhden koiran talous pystyssä.

Jalkapallon pelaamisen joukkueessa lopetin joskus pari kuukautta sitten ja lastenkodin jätkien kanssa tuli pelattua salibandya viimeisen kerran joskus toukokuun puolivälissä, jonka jälkeen en ole kuntoillut oikein mitenkään. Paitsi tietysti tehnyt kävelylenkkejä koirien kanssa, mutta sellaiset laiskottelulenkit ei nyt mitään kuntoilua ole nähneetkään, vaikka kilometrejä kertyisikin. ;D

Kunto ei ole onneksi ihan rapistunut, mutta eipä se nyt parhaalla mallilla ole, eikä ainakaan ole kohonnut. :D Olen mä tuota koirajuoksua miettinytkin silloin tällöin, mutten vaan ole jaksanut ruveta kuntoilemaan niin, että jaksaisin yli kaksi kilometriä hölkätä melko menevää vauhtia vaihtelevassa maastossa.

Karalla on kyllä taipumusta vetämiseen, etenkin juoksijan, pyörän ja pulkan edessä, joten jos homma on koiralle luonnostaan selvä, niin miksei vaikka alkaa ihan tavoitteellisesti canicrossia harrastamaan? Tavoitteena voisi olla vaikka näin alkuun "kisakuntoon vuonna 2015", miksipä ei! Tai sitten ei kisata ollenkaan ikinä, mutta kuntoa ainakin pidetään yllä ja huvikseen juoksennellaan metikköjä läpi.

Niin siis, palaten tuohon lenkkiimme, tein pururadan kilometrin matkalla siten, että joka toisen tolpanvälin juoksin täysillä ja joka toisen sitten kävelin. Pirullista kuntoilua, mutta kiihdyttely oikeasti kasvattaa sitä kuntoa, hölkkääminen taas pitää pelkkää peruskuntoa yllä, ei kohota sitä kunnolla. Sitten tuossa hiekkatiellä, eli mennessä pururadalle ja tullessa sieltä, hölkkäilin joitakin pätkiä.

Joten mä alan nyt kuntoilla! Joka päivä juoksemaan Karan kanssa ja samalla opetellaan kääntymiset sekä muut tarpeelliset käskyt. Onneksi pulkkaillessa ja hiihtäessäkin (niistä lenkeistä ei puhuta) Kara on oppinut jotakin, mm. vetokäskyn, hiljentämisen ja pysähtymisen. Joten ei ole ihan mahdoton homma. :-D

Ai juu ja tämän päivän tokotreenit: ehkä 5 metrin seuraaminen kahdella pysähdyksellä ja hyvin meni! No niin siis, ajattelin, että pidän pari päivää lepoa tokoiluista, Kara kun oli eilen lopen uupunut (asutaan Lopella nääs :D) ja tänäänkin oli vielä selvästi taukoa kaipaava. :) Katsellaan sitten ensi viikolla niitä treenailuja.

Ihan kiva juttu, että seuraava tokokoe on vasta kuukauden päästä, saadaan vähän rauhaa ja aikaa. Huomenna on sitten taas RSKK:ssa treenit totta kai, mutta kotona ei varmaan nyt alkuviikosta tosiaan jakseta kamalasti treenailla. Juostaan kyllä senkin edestä.

Janakkalan tokokoe

2009-06-13T17:56:00.004+03:00

Äiti lähti aamusta Friidun kanssa taas Valtimon mökille ja Karalle vuorostaan oli luvassa tottelemista Janakkalan kokeessa. Alokasluokan arvioitu alkamisaika oli 13.30, mutta kutsukirjeessäkin oli varoitettu aikojen venähtämisestä, sillä kokeessa oli myös harjoitusarvostelijoita.

Alokasluokan alku venähti todella mukavasti 1½ tunnilla, ja lisäksi me oltiin jo tultu paikan päälle vähän ennen puoli yhtä, jotta Kara tottuisi paikkaan parhaalla mahdollisella tavalla ja rauhoittuisi. Melkein kolme tuntia sitten ventattiin, ennen kuin meidän luokka alkoi, huhhuh!

Kara oli oikeasti suunnilleen tajuton +23 asteen kuumuudesta ja arvasin, että se vaikuttaisi yksilöliikkeisiin, ennen kaikkea seuraamiseen - kuten vaikuttikin. Paikalla makaamisesta tuli sen sijaan ekaa kertaa täysi kymppi! Hellesäästä jotain hyötyäkin joskus. ;) Tällä kertaa ongelmana ei ollut siis Karan rauhattomuus, vaan suoranainen alivireisyys kuuman sään takia (kuolaa kului).

Siitä huolimatta koe sujui tosi kivasti ja olen tyytyväinen. =) Karalta ei mitään nappisuorituksia yksilöissä voinut olettaakaan näin kuumalla, olin itsekin kuumuudesta punainen kuin katkarapu... ja mieti sitten mitä Kara joutuu kestämään tuon turkkinsa kanssa!

Luoksepäästävyys 9
Paikalla makaaminen 10
Seuraaminen kytkettynä 8
Seuraaminen taluttimetta 7,5
Maahanmeno seuraamisen yhteydessä 8,5
Luoksetulo 9
Seisominen seuraamisen yhteydessä 9
Estehyppy 9,5
Kokonaisvaikutus 8
= ALO1, 174/200 pistettä ja 2. sija!

Ryhmäliikkeissä oli siis todellakin ihan tajuton. Yleensä meillä on tosiaan ollut ongelmana se, ettei Kara malta pysytellä perusasennossakaan kauaa saatikka maata paikallaan sitä kiduttavaa kaksiminuuttista. No, tällä kertaa Kara vain istui kuin halvaantunut siinä vierellä... Luoksepäästävyydessä tosiaan harmi vain oli juuri sellainen vaihe menossa, että oli joku kiva haju (jaksoi haistellakin vielä, luojan kiitos ei ollut siis ihan kuollut!) samaan aikaan kun tuomari tuli morjenstamaan ja siitä tulikin palautetta, että koira ei ollut asennossa jne.

Paikalla makaaminen oli tosiaan ihan kympin arvoinen. Kuumuus tosin edesauttoi tämän liikkeen onnistumista, mutta onnistuminen se oli kuitenkin! :) Kaksi minuuttia ei tuntunut edes pitkältä ajalta ja se on jo aika erikoinen juttu se.

Seuraamiset olivat pelkkää löntystelyä. Kontaktia ei pitänyt ollenkaan ja käännöksissäkään ei ollut yhtään skarppina, löntysteli vain eteenpäin kun mä olin jo kääntymässä, joten jouduin välillä vähän herättelemään lisäkäskyttämällä ja sitten käännöksissä tosiaan töpöttämällä.

Maahanmeno oli ihan jees, jos ei oteta huomioon kontaktitonta löntystelyä. Ja oliko asento kenties vähän vino tai jotain? Menikö hitaasti maahan? En tiedä, mikä liikkeen sai putoamaan siihen kasipuoleen.

Luoksetulossa tuli ne jarruttelut paria metriä ennen, perusasentoon aika etäältä ja vähän vinoonkin vielä.

Seisominen meni hyvin löntystelyseuraamista lukuunottamatta. :D Kas kun ei koiralta oikeasti taju lähtenyt... oli jo vähän sellainen olo, että onko tää jo jotain koiran kiduttamista, kun niin kuumalla tokossa kisaillaan tuollaisen karvaturilaan kanssa. :o

Estehypyssä olin itse asiassa aika varma, että Kara ei hyppää. En uskonut, että sillä olisi ollut puhtia hyppäillä esteen yli, kun muutkin liikkeet raukkaparka oli suorittanut kutakuinkin viimeisillä voimillaan (no tää on nyt jo liioittelua). :D Hyppäsi kuitenkin tosi hyvin, ihmeellisen örähdyksen ja kuolapurskahduksen saattelemana tosin. Vauhtia otti, kun menikin aika pitkälle esteen taa, mutta pysähtyi hyvin käskystä. No problems.

Kokonaisvaikutus sitten sitä kasia, juu. Tuomarin kommentti oli, että meillä oli vähän väsynyt suoritus, mutta niin oli kuulemma suunnilleen kaikilla. En kyllä ihmettele sitä, tuolla säällä, kun aurinko oikein porotti suoraan, tuntui kuin olisi jotain lähemmäs kolmekymmentä astetta. Hienosti Kara kuitenkin selviytyi pitkästä odottelusta ja kuumuudesta, oikein ihailtava suoritus valkoiselta. :)

Bonukseksi päästiin palkinnoille: 2. sija, vau! Sekin vielä mahtavan ykköstuloksen lisäksi. Kyllä Kara osaa! Nyt on siis kaksi ykköstulosta kasassa ja vielä yksi tarvitaan koularia varten, joka toivottavasti tulee ensi kuussa Joensuusta. :-D

Iltatreeniä ja hölötystä

2009-06-12T21:23:00.005+03:00

Otin tyyliin seuraamista, liikkeistä jääntejä, luoksetuloa ja paikkamakuuta. Kara selkeästi yritti vähän löysäillä nyt, kun ollaan mökkielämää vietetty koko viikko about tekemättä mitään - hyi hyi!

Parissa kohtaa seuraamisessa kontakti katkeili, uaarrgg. ALO:n jäännit sujui tosi jees, ne on selkeästi Karan bravuuriliikkeet alokasluokassa, sujuu aina.

Luoksetulon perusasentoon tuleminen oli taas jotenkin niin inhottavan tahmeaa. Hirveät jarruttelut paria metriä ennen ja tekee taas ihme kaarroksen, jonka jälkeen sitten jotenkuten sivulle - suora perusasento menee ihan arpapeliksi. Hellanlettas. Pitää joo hioa ja hioa (krooh). Palataan vaikka alkutekijöihin ja ohjataan se kädellä peruasentoon... jos ei muu auta... kun se tekee niin silti vaikka kutsuisinkin "sivulle" enkä "tänne".

Paikkamakuut tosi jees, ei noussut kertaakaan ja oli tosi nätisti, vaikka sellainen peltiseinä siinä metelöi ja paukkui. Matkaa jotain 20 metriä ja ajat 2-3 minuuttia, ei jaksanut pitempää alkaa siellä tyhjänpanttina odottelemaan (tämä on mun ongelma kouluttajana). Sitten otettiin joku 30-40 m välimatka ja yhden minuutin paikallaolo. Ei ongelmia ollenkaan. Vitsi kun vaan itse jaksaisi nyt alkaa panostaa siihen, että sitä paikallaoloaikaa voisi olla jotain viisi minuuttia vähintään...

Mutta suunnitelmissa on nyt tehotreenailla Karan kanssa paikkamakuuta sillä tavalla, että jätän sen pihalle paikalleen ja tulen dataamaan siksi aikaa. ;) Voisi vaikka viedä sen tuonne oman ikkunan alle, niin saisin sitten tarkkailla sitä. Voisi kyllä krhm ihan varmuuden vuoksi laittaa sen kiinni, koska jos sattuu niin, että se nousee, multa kestää liian kauan päästä tuonne pihalle ja estää joku pusuhyökkäys ohikulkijoiden kimppuun.. Ei sitä ikinä tiedä, mitä voi tapahtua!

No, mitäs tässä nyt muuta pälpättelisi... Juu, huomenna sinne Janakkalaan ollaan menossa tuntia ennen kokeen alkua, jotta varmasti ehditään tottua koepaikkaan kunnolla. Sitä paitsi Kara pitää saada kunnolla rauhoittumaan ja rentoutumaan, sellainen villikko se jaksaa koepaikoilla olla. :P Hau hau sanoo, jos mitään ei tapahdu. Treeneissä se sen sijaan osaa ottaa rennostikin välillä.

Kontaktiahan se ottaa ja tarjoaa koiratapahtumissa kuitenkin hyvin - siis jos ei ole sellaisia häiriöitä kuten mm. nimeltämainitsematon Merja, eli jotain tuttuja porukoita siinä töllistelemässä jonkun videokameran kanssa (käskin Merjaa olla näyttämättä sitä videota koskaan kenellekään! :D), mutta silloin pitää tehdä kokoaika ja ennen kaikkea liikkua.. Muuten tulee Karalta kyllästynyttä palautetta. Juu. Se onkin hyvä pitää siinä maassa paikallaan, koiralle itselleen huomattavasti selkeämpää mitä pitää tehdä ja lisäksi se saa samalla toteuttaa käskyä siinä.

Huomenna sitten nähdään, kuinka menee. Ei sillä tavalla kuitenkaan jännitä, odotanpa vain mielenkiinnolla ja toivon, että kaikki menee parhain päin. Toivottakaa onnea, itekin toivon ettei taas tulla kotiin terveisinä sellaista kokonaisvaikutus vitosta, jee. :-D

Mökkiviikko Valtimossa

2009-06-12T16:20:00.010+03:00

Ei tullut treenailtua mökillä juuri yhtään, vaan enemmänkin vain lenkkeiltiin, laiskoteltiin tai tehtiin jotain välttämättömiä hommia. Esimerkiksi mulle lankesivat ruohonleikkuu (antiikkisella ruohonleikkurilla, jes) ja vedenkanto.

Paikalla makaamista kyllä tuli treenattua esim. nyt tulomatkalla lepotauolla ja sitten kävin Karan kanssa Valtimon keskustassa lenkillä & harjoittelemassa vähän paikkamakuuta. Oli tosi levollinen, eikä paikalla pysymisessä ollut mitään ongelmaa. Koetilanteessa koko koira on kyllä ollut aivan erilainen, lähinnä jotain ruutitynnyrin ja aikapommin väliltä..

Huomenna on Janakkalassa sitten se tokokoe. Illalla käynkin siskon & Karan kanssa äidillä syömässä, jonka jälkeen lähdetään kylälle lenkille ja vähän treenaamaankin lähinnä paikkamakuuta. Ehkä ihan vähäsen jotain motivoivaa harjoitusta huomista varten. Paikalla makaamiseen käytetään kuitenkin sen sijaan ihan runsaasti aikaa.

Saas nyt nähdä, tuleeko meille kauniit rimpsut kakkos- ja kolmostuloksia, vai saadaanko nyt tänä kesänä se koulutustunnus kuten on ollut suunnitelmissa. :-D Jos paikalla makaamisessa ei olisi mitään ongelmaa, meillä olis jo se TK1! Khörlin (Karan) pitää vain opetella rauhoittumaan tuollaisissa tapahtumissa ja ennen kaikkea malttaa.. :-)

Päläpälää

2009-06-07T20:06:00.006+03:00

On kyllä kauhea lärpätysinto iskenyt, kun pitää kirjotella blogiin ainakin kolmesti päivässä. Mutta elämässä pitää olla vähän paheitakin, vai mitä. :D

Äidin kanssa suunniteltiin juuri heinäkuuta, että mennään silloinkin Valtimoon mökille. Ja tsiigattiin mukavasti sieltä parin tunnin ajomatkan päässä Joensuussa oleva tokokoe 16.7.

Meinasin jo heittää pillit pussiin TK1-koularin kanssa ja siirtyä yrittämään avointa luokkaa, mutta eihän se käy. Haetaan nyt vielä ne kaksi ykköstulosta, kyllä ne sieltä tulee kunhan jaksaa yrittää. Samalla saadaan tokokokeista Karalle ihan rutiinihommaa, sitä se nimenomaan kaipaa. ;) Sen pitää rutinoitua, ei avoimestakaan muuten mitään tule.

Kävin Karan kanssa äidillä ja sitten mentiin kylälle treenailemaan vähäsen jotain (kun tarvitaan mahdollisimman paljon erilaisissa paikoissa treenaamista!). Kaukot sujui kyllä upeasti taas. =) Seuraaminen, paikkamakuu ja jäännit jees.

Luoksetulossa perusasento oli ensin vino ja toisella kertaa parempi. Mutta pitää kyllä ihan tosissaan harjoitella sitä enemmän. Vai hämääkö se, kun esim. lenkeillä käytän tänne-käskyä, eikä silloin tarvitse tulla perusasentoon, mutta tokossa käytän samaa käskyä ja silloin tullaan perusasentoon? Tiedä häntä.. Voisi kyllä kokeilla ottaa sen sivulle-käskyn käyttöön, jos vaikka toimisi sitten kuitenkin. Kokeillaanpa juu sekin.

Treeniä päälle

2009-06-07T15:35:00.005+03:00

Treenailin avoimen luokan liikkeitä... estehyppyä, paikkamakuuta näkösuojassa, luoksetuloa, noutoa ja kaukokäskyjä.

Paikkamakuussa en ottanut aikaa ollenkaan, käskin Karan vain maahan ja kävin hakemassa takapihalta itselleni tuolin, jonka asetin sitten piiloon, mutta kuitenkin niin, että pääsin välillä kurkkimaan sieltä. Aikaa meni ehkä joku kolmisen minuuttia. Voisi kyllä pitempää aikaa alkaa ottamaan.

Estehyppy sujuu muuten hyvin, mutta Kara tosiaan jää liian lähelle estettä, joten koetin saada sitä liikkumaan pitemmälle makupalojen avulla. Josko se siitä.

Luoksetulossa aloin nyt häivyttämään käsimerkkiä pois eikä mitään ongelmaa. Ainoa probleema vain on, kun otin myös alokkaan luoksetulon, Kara alkoi ennakoida hidastelemalla sitä seisomaanjääntiä siinä keskivaiheilla. Joka siis ei kyllä haittaa, sitten kun joskus vuonna nakki ja keppi sinne avoimeen suunnataan.

Nouto oli vähän innotonta, vaikka teknisesti se menikin aika jees. Tai niin, että hakiessa kapulaa on kyllä hyvä ja innokas laukka-askel, mutta sitten kun tulee takaisin, vauhti on hidasta ravaamista. Ja perusasentoon tuleminen jotenkin tökkäili kapulan kanssa, joten sitä pitää nyt harjoitellakin pelkästään. Peruasentoon tulemista kapula suussa siis.

Kaukokäskyt ovat lähteneet kyllä tosi hyvin! Nyt olen maasta istumaannousua siis harjoitellut matkana joku 2 metriä ja Kara on hiffannut sen oikein mukavasti, kun olen aina vapauttanut sekä palkannut istumaannousun jälkeen. Nyt pidensin välimatkaa hiljalleen, taisi olla juuri sen viisi metriä pisimmillään, eikä ollut mitään ongelmia, jes. :) Lopuksi otin ehkä neljän metrin välimatkalla putkeen istu-maahan-istu ja palkkaus + vapautus, joka meni hienosti, vautsi vau!

Olisi tosi kiva poiketa treeneissä vielä ennen Janakkalan koetta, mutta huomenna lähdetään aikaisin aamusta sinne Valtimoon, joten ei oikein voi. Sieltä sitten käytännössä katsoen suoraan tokokokeeseen. Metiköstä koiratapahtumaan, voi jes. Pitää pyytää äitiä heittämään mua ja Karaa viikolla pari kertaa treenaamaan jonnekin kaupungille tai Nurmekseen samalla kun käydään kaupoilla, että saataisi edes jotakin harjoittelua vieraassa paikassa taas.

Hollolan tokokoe

2009-06-07T14:16:00.004+03:00

Juu, eipä tänään tokoiltu kovin hyvin, Kara luuli selkeästi että se oli tottelemattomuuskoe. Oli todella rauhaton ennen suoritusta, joka ei kyllä ole uutta, mutta nyt otti selkeästi Merjasta todella paljon häiriötä. Josta siis opimme, että kuskit/porukat/mukanaolijat lähtevät evakkoon paikalta...aina.

Merja yritti olla tavallaan kuin ei olisi meitä tuntenutkaan ja se varmasti vaikutti Karaan tosi paljon. Treenatessa piti okei ihan jees kontaktia, mutta heti kun vapautin, yritti vaan täysillä sännätä Merjan luo, joka siis oli siellä kauempana.

Lisäksi meni ja karkasi kehästä kahdesti, jolloin oikein ihmettelin, miten tuomari antoi meidän jatkaa suoritusta. Kontakti pätki pahemmin kuin ikinä ja muutenkin oli sellaista meininkiä, että hohhoijaa.

Ryhmäliikkeissä oli tosi levoton eikä olisi malttanut millään pysyä paikoillaan. Suoraan sanottuna siis mahdoton. "=D Paikkamakuussa pysyi ehkä puoli minuuttia paikallaan, mutta räksytti kokoajan, ja sitten lähti tutkimaan kehän ulkopuolista elämää.

Seuraamiset oli niin kammottavia etten ees painajaisissa nää sellasia. :DD Etenkin kytkyseuraaminen oli kamala ja bonuksena juoksuosuus osui kohti sitä paikkaa, jossa Merja oli, jolloin Kara ampaisi täysillä eteenpäin (rekikoirakokeisiin siispä?). Taluttimessa seuraamisessa meni vähän siedettävämmin, joissain kohti piti jopa kontaktia.. vaau.

Liikkeistä jäämiset oli luojan kiitos taas tasaisen varmoja, ja luoksetulokin moitteeton - ei vinoja perusasentoja tai mitään. Niistä kaikista siis kympit, jee!

Estehyppyä ennen oli kai se toinen karkaamiskerta, jolloin piti käydä moikkaamassa vähän muutakin yleisöä kuin pelkästään Merjaa... Muistan kyllä selvästi Karan hurmioituneen ilmeen, kun se juoksi iloisena ympäriinsä siellä, että sellaista touhua tänään oli. :"D Hypyssä tuomari kehotti pitämään pannasta kiinni, ettei lähde taas omille teilleen. Pidin pannasta ja koetin käskeä sivulle, mutta joo eipä tullut edes perusasentoon.. Hyppy itsessään sujui kuitenkin tosi hyvin. Sentään. :DD

Luoksepäästävyys 10
Paikalla makaaminen 0
Seuraaminen kytkettynä 6
Seuraaminen taluttimetta 8
Maahanmeno seuraamisen yhteydessä 10
Luoksetulo 10
Seisominen seuraamisen yhteydessä 10
Estehyppy 8
Kokonaisvaikutus 5
= ALO2, 145/200 pistettä.

Tää toko on Karan kanssa just tällaista, yks kaks menee hiton hyvin ja sitten... krhm, hiukan huonommin. :D Mutta ei ne koirat mitään koneita ole. Kara tekee kaiken joka tapauksessa näyttävästi, meni sitten päin mäntyjä tai prikulleen oikein. ;D Niin että arvokkuus säilyy!

Nyt kyseinen valkoinen nukkuukin jo rasittuneena päivän riekkumisesta, eikä tiedä, että aletaan Merjan & Esan kanssa treenata heinäkuussa BH-koetta varten. Kjäh kjäh. Matkaa on joo siihen, että joskus BH-koe suoritettaisiin (ja vielä läpäistäisiinkin), mutta treenaaminen ja yhdessä tekeminenhän siinä kaikessa on se pääasia. Ainakin meille.

Pitää muuten vielä erikseen mainita, että näin yhden samojedin erikoisvoittajaluokassa! Oikein harmittaa, kun en kyseisen koiran suoritusta ehtinyt seurailemaan, olisi ollut niin kiva katsoa, miten sillä meni. =) No ehkä jos vakoilen netissä sammaripiirejä, saan joskus tietää...

Pulinaa

2009-06-06T21:13:00.004+03:00

Kävin jokin aika sitten äidillä auttamassa kanin kynsien leikkaamisessa ja otin samalla Karan mukaan. Treenasin paikkamakuuta samalla kun hölistiin pihalla turhanpäiväisiä, pari kertaa kyllä nousi.. Mutta eiköhän huomisen koe mene ihan mukavasti. Kai.

Vaatii muuten itsehillintää olla treenaamatta Karan kanssa. Otin vähän pitemmät treenit Friidun kanssa tuossa, koetin opettaa sille ruudun alkeita enkä tiedä yhtään, menikö vähääkään mitään perille, mutta kunhan huvikseen jotain puuhattiin. Kun lopetin treenaamisen, Kara näytti selvästi tosi epäuskoiselta, kun en ottanut mitään sen kanssa.

Huomenna tosiaan Lahteen lähtö klo 9.15. Äiti lupaili lähteä Friidun kanssa jonnekin patikoimaan sillä aikaa, kun olen Merjan ja Karan kanssa siellä tokokokeessa. Tänään pitää sitten pistää kamat jo valmiiksi kasaan, etsinkin tuossa Karan rekkarit, rokotustodistukset ja kilpailukirjan tuohon kirjoituspöydälle. Ensin olin ihan hätää kärsimässä räpeltämässä rekisteripapereita ja rokotustodistuksia keittiönpöydän paperisekamelskasta, luojan kiitos löytyivät. :)

Ylihuomenna lähdetään aikaisin aamusta sinne Valtimon mökille, tosi kivaa, aamuherätyksiä kesälomalla - ja seitsemän tunnin ajomatkakin edessä. Mutta siellä voi treenata ja lenkkeillä kunnolla, eikä tarvitse ainakaan pelätä, että jumittuu tietokoneelle. Siis mullehan ei ikinä ole käynyt niin.

Revittelyä pihalla

2009-06-06T17:01:00.002+03:00

Kara ei ollut nähtävästi sillä päällä, että olisi jokin revittely kiinnostanut. Se näissä leikkipalkoissa onkin vähän huono juttu, kun joskus kiinnostaa ja joskus taas ei. :P Mutta otettiin sitten ihan omaksi iloksi jotain tilpehöörikuvia tänne Karasta. Friidu sen sijaan innostui tosi paljon leikkimään - kuten kuvista näkee. :-D

Paikkamakuuta

2009-06-06T14:01:00.001+03:00

Äiti tuli hakemaan Friidun aamusta mukaansa jonnekin lenkille. Molemmat koirat sekosivat tietysti totaalisesti, koska äidin auto merkitsee niille aina johonkin lähtemistä, herranen aika sentään.. Friidu vain kiljui kuin kuolemanhädässä ja Kara sai nähtävästi kaamean paniikin, että kaikki muut lähtee autolla pois ja jättää sen yksin, kun sille ei laitettu hihnaa tai mitään. Kaamea sekasorto, mutta viimein äiti ja Friidu pääsivät sitten lähtemään. Onneksi. x_x"

Karan kanssa otan tänään tosiaan vain paikkamakuuharjoituksia enkä mitään muuta. Aloitin näkösuojaharjoittelun, Kara vaan pihalle maahan makaamaan ja itse menen sitten sisälle ikkunasta vakoilemaan, pysyykö se siellä. Otin alkuun noin puoli minuuttia, sitten minuutin ja pari kahden minuutin harjoitusta, ja Kara pysyi kiltisti paikoillaan kokoajan. Voisin vaikka seuraavan kerran sisällä lukea jotain kirjaa tms. jotta saisin ajan kulumaan kivemmin ja jaksaisin odottaa vähän pitemmänkin paikallaoloajan. Sen verran hyvin kyllä (ainakin kotona, nii-in) makaa paikallaan, että voin kyllä vaatimustasoa nostaa ihan leppoisin mielin.

Hmm, +8 astetta ja meillähän on tässä kesä, vai? Joopa joo. Tosin sää on todella ihanteellinen jonkun tokokokeen kannalta, ei ainakaan kuumuus häiritse Karaa, jos on sopivan viileää. Joten en valitakaan. Kunhan ei ala sataa! :D

Äiti muuten väsäsi koirille parit revittelylelut, kun kuuli sen motivointipatukan raa'asta kohtalosta, joten sain tässä aamulla sitten pari...hiukan omalaatuisen näköistä lelua, mutta ainakin ne ovat tosi kestäviä. Sitä paitsi Kara ainakin oivalsi, mitä käyttötarkoitusta ne palvelivat, ja pihalla sitten vähän reviteltiin. Ja okeiokei, otettiin myös vähän estehyppyä siten, että lähetin Karan esteen yli, vapautin heti ja sitten revittiin lelua kunnolla. Se on sitä motivoivaa treeniä..

Treenailua

2009-06-05T20:48:00.001+03:00

Ilmoitusasiaa, ennen kuin alan taas pälpättää treenaamisesta: R.I.P. motivointipatukka. Se repesi ja lisäksi käsilenkki irtosi kokonaan. Oliko tarkoitettu koristeeksi vai käyttöesineeksi, eipä juuri tietoa, mutta ei kestänyt höykytystä edes päivää. :S Onneksi ei tarvinnut itse maksaa siitä yhtään mitään.

No niin, en tietenkään malttanut olla ottamatta kunnon treenejä tänään, kun en ole koirapieniä nähnyt kokonaisena kolmena päivänä ollenkaan. Vaikka ylihuomenna onkin tokokoe. No ei se, huomenna otan vain ihan pientä, motivoivaa harjoittelua... tai sitten pelkästään paikalla makaamista, yksinkertaisesti.

Treenasin aika laajasti kaikenlaista, mutta ainakaan treenaaminen ei ollut samojen asioiden sahaamista edestakaisin, kuten helposti käy joskus. Alokasluokan liikkeitä otin kyllä lähinnä sillä tavalla motivoivasti, vähän pätkittäisesti ja kunnon kehun + palkan kera. Sitten harjoittelin avoimen luokan liikkeitä, itse asiassa kaikkia näitä vähäsen. Tuli myös harjoiteltua vähän BH-kokeen liikkeestä istumaanjääntiä ja liikkeestä maahanmenoa & sen yhteydessä luoksetuloa.

Noudossa ei kuolannut kapulaa, jee, ja pyyhinkin sitä varmuuden vuoksi kunnolla aina välistä. Lisäksi vähän tuntuu, että Kara tavallaan vierastaa tätä uutta kapulaa.. Ihan outo ajatus(ko)? Onhan se aika erimallinen kuin se, mitä ollaan käytetty. Mutta nyt nähtävästi alkaa jo tottua ja liike kokonaisuudessaan sujui hyvin, otin sen tosin vain pariin kertaan, muuten pelkkää pitämisharjoitteluja tai tuomista.

Luoksetulossa en ottanut liikettä nyt loppuun, vaan palkitsin Karan pysähdyksestä. Äbbbb, pitää alkaa häivytellä sitä käsimerkkiä. Nyt. Kohta. Pikapuoliin. Mutta pysähdys on kyllä ilokseni tosi nopea ja liike toimii muutenkin. :-) Jep jep.

Kaukokäskyissä on vähän ollut ongelmana tuo istuminen, kun Karan pitäisi nousta maasta istumaan. Maahanmenossa ei ole mitään probleemaa (ainakaan vielä ilmennyt), koska olen sitä itse asiassa harjoitellut enemmän kuin istumista. Ja totta kai Kara vähän hämmentyy, jos pidennän sen välimatkan liian nopeasti, kuten olen selkeästi tehnyt. Nyt homma sujuu oikein hyvin, välimatkaa 2 metriä. Haluan vielä vahvistaa sitä istumista, ennen kuin alan pidennellä matkoja tai mitään.

Liikkeistä jäämiset sujuu hyvin. Niistä ei mainittavaa, mutta etenkin jossain treenipaikoilla ja vieraissa paikoissa niitä kyllä tulee vahvistaa, etenkin seisomista. Viime maanantaina treeneissä nimittäin oli vähän kinkkiset paikat Karalla, jos en antanut ohi mennessäni lisäkäskyä "seiso".

Seuraamistakin treenasin ja kokeilin myös vähän voittajaluokan askelsiirtymiä... Ne on tuntuneet aiemmin jotenkin tosi kammottavilta, mutta vaikka nytkin homma meni Karalta vähän vinoiluksi eikä se selvästikään koskaan ole mitään askelsiirtymiä nähnytkään, tilanne ei ole toivoton. :) Kunhan itse nyt vain harjoittelen ne siirtymiset ilman koiraa, pitää katsella vaikka Youtubesta videoilta, kuinka niitä käytännössä toteutetaan. Etten ala tekemään väärin.

Paikalla makaamista otin varmaan alle minuutin pihalla, kun en oikeasti jaksanut kököttää sen pitempään. Pitäisi olla jotain muuta tekemistä kuin seisoskelua, jotta jaksaisi. Mutta sitten otin näkösuojaharjoittelua minimiajalla. Ensin kävin ottamassa vähän makupaloja enemmän taskuun, kesti varmaan 10-20 sekuntia. Kara ei ollut moksiskaan. Sitten otin toisen harjoituskerran, jossa maltoin vakoilla Karaa ikkunasta varmaan 20-30 sekuntia, jonka jälkeen palasin, eikä siis ollut siitäkään moksiskaan. Eiköhän tuota näkösuojassa olemista voi alkaa harjoitella vähän pitemmälläkin ajalla, kun Kara näyttää jo tottuneen siihen, että kipaisen nopeasti sisällä ja tulen aika pian takaisin. Lisäksi kotona paikkamakuu sujuu kuin ei mitään, joten vaatimustasoa on nostettava.

Sitten harjoittelin ensimmäistä kertaa liikkeestä istumaanjääntiä, joka esiintyy siis BH-kokeessa (myös tokossa). Joo, siinä ei ole mitään ongelmaa. Sitten otin liikkeestä maahanmenon ja sen yhteydessä luoksetulon, eikä siinäkään mitään ongelmaa, koska siinä tarvitsee vain yhdistää jo valmiiksi osatut asiat. Tosin en kamalasti - varmuuden vuoksi - tahdo sitä nyt kertailla, koska ei sitä tiedä, jos Kara jotenkin sekoittaa homman niin, että maasta pitää lähteä luokse... Voin olla vainoharhainen, ihan sama, mutta oman mielenrauhani vuoksi tässä vain. :D

Sisko toi ranskalaisia ja niissä on yhtäkkiä koirankarvoja. Tällaista tää on aina. :]

Kesäloman viettoa

2009-06-05T09:56:00.001+03:00

Tänään alkoikin sitten pitempi kotilomani ja olen kotona juhannuksen yli. Sunnuntaina on Lahden tokokoe, jonne Merja lupasi viedä ja lisäksi kuvata videokameralla kokeemme kulun, joten saan sitten itsekin ulkopuolisen silmin nähdä, miten meillä menee. Maanantaina tiedossa on lähtö koirien ja äidin kanssa Valtimoon mökille, joten koneelle en pääsekään, ennen kuin perjantaina, kun tullaan sieltä takaisin. Sitten lauantaina onkin heti Janakkalassa tokokoe, jonne isä taas vie.

Käytiin tuossa yksi päivä kuitenkin kaupoilla ja kun kerta ei minun itse tarvinnut maksaa mitään poikettessamme eläinkauppaan, toin sieltä tullessani koirille motivointipatukan, makupaloja ja uuden noutokapulan. Joo, noutokapulasta puheenollen, meille on ilmennyt noudon kanssa nyt uusi ongelma. Kara kuolaa koko kapulan ihan liukkaaksi, eikä se enää pysy suussa... Ihmettelin vaan, että mikä tässä nyt mättää, kun koira heittelee kapulaa joka suuntaan tai ei ota ollenkaan suuhun, mutta sitten kokeilemalla tajusin, mikä on vikana.

No mutta, heti kotiin tullessani kokeilin, kuinka koirat tykkää repiä tuota patukkaa. Ja nehän tykkäsivät, jopa Friidu innostui kunnolla. Karan kanssa kokeilin samalla jotain perusasentoa tai seuraamista, jonka palkkasin patukalla - oli tosi innokas, mutta suoritti liikkeet silti huolella eikä hutiloiden. =)

Lisäksi hioin vähän luoksetuloa ja perusasentoon tulemista, jossa ei kyllä mitään hiomista ollut (krhm) tällä kertaa, koska Karalla oli selkeästi joku treenifiilis päällä, nääs kun sen mielestä näytti olevan ilmeisesti melkein viikon tauon jälkeen elintärkeää suorittaa liikkeet kunnolla (mitä nyt se nouto, kun oli kapula siitä kuolasta pirun liukas). Loppuun otin avoimen luokan luoksetulon ja pysähtyi kyllä todella hyvin. Pitää vain häivytellä se käsimerkki siitä pois ja antaa pelkästään suun soida.

Eli joo. Jäi jotenkin tylsä olo tuosta noudosta, mutta tässähän sitä nyt on aikaa harjoitella... ja kuivata kapulaa, täytyy vain keksiä joku pyyhe, jonka uhrata koirankuolalle. :P

Vähän jo alkaa jännittää Lahden ja Janakkalan kokeet. Jos ei nyt saada niitä kahta ykköstulosta, joudutaan sitten ilmoittelemaan Karaa vielä alokkaisiin, vaikka haluaisin keskittyä jo kohta täysillä avoimeen luokkaan. Ja ollaanpa me Merjan kanssa suunniteltu, että aletaan treenata Karaa ja Esaa (Merjan belggari) BH-kokeeseenkin. Kaupunkiosuus tulee olemaan haastavampi, veikkaisin, koska asutaan ihan maalla ja turhan vähän koirat saavat aikaansa viettää joissain kaupunkivilinöissä.

Pari kuvaa Karasta palkintojen kanssa

2009-05-31T16:54:00.001+03:00

Puuhailuja ja vähän treenailuja

2009-05-31T13:29:00.001+03:00

Tänään on niin järjettömän kuuma, ettei kamalasti kannata treenata, mutta otin silti Friidun ja Karan kanssa ulkona vähäsen jotain kuitenkin. Friidun kanssa kutakuinkin pelkästään noutoa ja hyppynoutoa sillä tavalla puolihuolimattomasti. Karan kanssa harjoittelin avoimen luokan liikkeistä noutoa, liikkeestä maahanmenoa, liikkeestä seisomaanjääntiä ja estehyppyä.

Nouto sujuu hyvin, mutta sitä matkaa tosiaan täytyy pikkuhiljaa alkaa pidentää. Aikaisemmin ilmeni myös sellainen ongelma, että alkoi pudottaa kapulaa liian herkästi, mutta nyt vaadin sitä pitämään kapulaa ja häiriöksi silittelen kuonoa, koskettelen kapulaa, eli sitä noutokapinetta ei pudoteta, vaan siitä irrotetaan vasta, kun minä sen sieltä suusta otan ja annan käskyn "irti". :) Luoksetulemiseen kaipaisin hiukan vauhtia tai lähinnä sitä laukka-askelta, joten pitää välillä tehdä niin, että lähden takaperin juoksemaan kesken kaiken ja kehun kauheasti... vauhtia luulisi tällä keinolla tulevan.

Liikkeestä maahanmenossa ja seisomaanjäännissä ei ole mitään ongelmaa, vaikka tosiaan kolme metriä Karan taakse kävelin. Niitä olenkin jo vähän ennalta harjoitellut silloin tällöin.

Estehyppykin luonnistuu Karalta ihan hyvin, ainoastaan päänvaivaa voi tuottaa se, kun Kara jää välistä niin lähelle estettä, että takaisin hyppääminen tuskin onnistuu estettä koskettamatta. Joten pitää alkaa vaatia siltä vähän kauemmas menemistä. Sitten otin pelkän hyppy-käskyn kertausta esteestä 2-3 metrin päässä ja kun Kara oli ylittänyt esteen, heitin sille makupalan ja kehuin.

Seiso-käskyä pitää myös alkaa vahvistaa ja sitä avoimen luoksetuloakin hissukseen opetella tässä kesän aikana... Aikaahan meillä nyt on näin kesälomalla, kun pääsen pitkälle kotilomalle ensi viikon jälkeen.

Eilen käytiin koiria uittamassa taas Särkijärvellä äidin kanssa, Karakin polskuttelee jo rannassa, mutta uimaan sillä ei kyllä näytä olevan mitään aikomuksia. Ehkä ihan hyväkin, niin ei tarvitse sitten huolehtia mistään iho-ongelmista, joita ainakin kuuleman mukaan sammareille voi herkästi tulla, jos ei turkista uinnin jälkeen kovin tarkkaan huolehdi.

Mutta tänään tosiaan saan Nikonin käyttöön ja kuvia uintireissulta & Karasta tokopalkintoineen! Joten kuvia odotettavissa illemmalla.

26.5. Hyvinkään tokokoe

2009-05-30T15:09:00.001+03:00

Karan kanssa tuli siis käytyä 26.5. Hyvinkäällä tokokokeessa ja nyt suoritukset menivät oikein nappiin! Kotiin tuli oikein vietävää kokeen jälkeen, sillä sijoituimme Karan kanssa ensimmäisiksi pisteillä 184/200 ja saimme siis samalla ensimmäisen ALO1-tuloksemme! Tavoitteena on tosiaan se koulutustunnus, joten toivoa sopii, että kesän alussa saadaan Lahdesta ja Janakkalasta ykköset myös. :) Minulla olisi ollut mahdollisuus kuvata Karaa palkintoineen tänään, mutta sisko vei kameran ja palailee vasta huomenna.

Luoksepäästävyys 9
Paikalla makaaminen 8
Seuraaminen kytkettynä 10
Seuraaminen taluttimetta 9
Maahanmeno seuraamisen yhteydessä 10
Luoksetulo 9
Seisominen seuraamisen yhteydessä 10
Estehyppy 10
Kokonaisvaikutus 8

Paikalla makaamisessa Kara taisi pari kertaa haukahtaa perääni, kun jätin sen maahan, mutta pysyi todella upeasti sen koko kaksi minuuttia paikallaan! Treenit ovat selvästi tehneet terää. :) Ennakoi kuitenkin perusasennon, josta pisteitä totta kai putosi.

Seuraamiset olivat hyviä, vaikka yleistä häsläystä etenkin minulta itseltäni tuli. Tuomari oli hyvin nopea liikkeissään ja sen verran hätäisesti suoritin seuraamiset Karan kanssa, ettei niistä jäänyt minulle oikein minkäänlaista muistikuvaa.

Luoksetulossa perusasento oli vino ja Kara istui muutenkin vähän turhan etäälle minusta, mutta eipä se paljoa pisteissä hetkauttanut. Tosin kyllä kannattaisi vähän enemmän hioa sitä perusasentoon tulemista...

Seisomaanjäännissä tein kuulemma todella selkeän vartaloavun, josta tuomari ei kuitenkaan rokottanut, no huh - täytyy olla tarkempi. Yleensä en ainakaan tietääkseni vartaloapuja anna, mutta ehkä nopeatempoinen suorittaminen vaikutti, kun en muutenkaan oikein ehtinyt huomata mitä itse tein ja kuinka liikuin.

Ennen estehyppyä sitten kehänauhojen kohdalla oli joku todella kiva haju ja Kara meinasi lähteä kehästä hajujen perässä kun mentiin esteelle, mutta vähän ääntä korottamalla sain sen takaisin hallintaan... tämä taisi pudottaa kokonaisvaikutuksen siihen kasiin. ":D

Nooh, nurmikenttä oli selvästi Karaa melkoisesti kiusaava juttu ja vähän kuumakin oli - siihen nähden oikein ihmettelen, miten seuraamisesta ei tullut sellaista nenä maassa kulkemista ja paikallakin jaksoi pysyä nuuskimatta maata. Kehän ulkopuolella sen sijaan käytös oli vähän enempi sinne maan puoleen ja alussa käytös oli vähän turhan levotonta... niin että ilmoittautuessani minulta ihan kysyttiin, että "onko tämä koira nyt osallistumassa, vai onko se sulla muuten vaan mukana tässä", heh, tosi kannustavaa... :P

Uintia ja turkinhoitoa

2009-05-23T20:23:00.002+03:00

Äiti tuli tänään hakemaan minua & koiria ja lähdettiin uittamaan niitä Särkijärvelle. Karahan ei ui ollenkaan, mutta Friidun uinti-intoa kuvaa vain sana vesipeto. Äiti kävi Karan kanssa kävelemässä sillä aikaa, kun kahlailin Friidun kanssa vedessä ja heittelin sille käpyjä sekä keppejä. Uiminen näytti piristävän Friidua todella paljon, sehän olikin tämän kesän eka uintikeikka. :)

Päivemmällä tein koirille omatekoisia hyppyesteitä. Friidu on omatekoisilla hyppyesteillä kyllä paljon parempi suorittaja kuin Kara, joka häseltää ja unohtaa välillä katsoa minne hyppää, kun katse on liikaa minussa. Etenkin sen olen ymmärtänyt, ettei makupalaa voi missään nimessä pitää kädessä, jos Karan kanssa jotain esterataa suorittaa, sillä se ei silloin katso esteisiin päinkään, vaikka hyppääkin samaan aikaan. Niistä tulee sitten näitä sokkohyppyjä ja ties mitä kamalaa voisi sattua.

Friidua taas saa vähän innostaakin, sillä se tekee kaiken ajatuksella "joojoo kohta". :D Toisaalta esteillä se ei kyllä aikaile niin paljon kuin esim. tokossa, ja agilityyn se soveltuukin oikein hyvin. Mehän ollaan käyty tuossa nelisen vuotta sitten agilityn alkeiskurssikin, mutta laji ei oikein napannut. Sekoilin ihan liikaa ja muutenkin koko touhu alkoi tuntua kyllästyttävältä, kun itse en osannut, joten emme sitten jatkaneet harjoituksia kuin sen yhden kesän ajan. Jos agilitysta joskus enemmän innostun, niin se on kyllä mieluummin Friidu, jonka kanssa lähden treenaamaan. :-) Se sentään pyrkii ylittämään hyppyesteet, eikä välistä yritä niiden läpi, toisin kuin eräs valkoinen pystykorvainen nimeltämainitsematon Kara..

Tänään pidin Friidulle perusteellisen turkinhoitopäivän, sillä sen turkki alkoi olla jo melko epäsiistin näköinen, kun karvat olivat välistä erittäin pitkiä ja sojottivat rumasti joka suuntaan. Pelkkään harjaukseen toimenpiteet eivät siis jääneet, vaan siistin turkkia sen verran, että se näyttää vähän säädyllisemmältä, ja lisäksi, onhan Friidun itsensäkin helpompi olla kevyemmän turkin kanssa. Turkinhoitokin on helpompaa. Ihan perussaksilla saksin siis häntää (aivan sairas tuppo karvaa), vatsa-, tassu- ja perskarvoja, ja myös vähän korvantaustoja naksin. Hännästä tuli niin erilaisen näköinen, että oli pakko nauraa sille, sillä se on ainakin puolet entisestä koostaan... Isäkin nauroi hillittömästi ja Friidu on nyt kuulemma Pekka Töpöhäntä... :D Pakko kyllä myöntää, ettei Friidun olemus tällä hetkellä muistuta juurikaan paimenkoiraa, vaan pikemminkin pystykorvaa. Mistäs sitä tietää mitä muita rotuja kuin sakemannia ja collieta siitä löytyy.

Kuulumisia

2009-05-22T19:54:00.001+03:00

Tällä viikolla minulla oli TET-viikko ja olin töissä eläinsuojelukeskus & lemmikkihoitola Onnentassussa, jossa oli muuten tosi kivaa, paitsi että keskiviikkona kissa puraisi. Verta tuli ihan hulluna ja sitten kun sain käden pestyä puhtaaksi, puremakohta turposi kamalasti. No, desinfioitiin ja lioteltiin kylmän veden alla sitä, ei siinä oikein muuta voinut. Käytiin myös varmuuden vuoksi terveyskeskuksessa ja siellä sanottiin, että jos haava tulehtuu, niin sitten uudestaan lääkärille, joka määrää antibioottikuurin. Jäykkäkouristusrokotus on kuitenkin voimassa, joten syytä huoleen ei ainakaan ole.

Tämän viikonlopun olen sitten taas kotilomilla... Karan kanssa olen ottanut paikkamakuuharjoituksia jonkin verran ja treenaillut vähän muitakin ALO-liikkeitä. Molemmille koirille olen myös jonkinlaisia esteratoja värkkäillyt.

Tokokoetilannehan on nyt se, että ensi tiistaina on Hyvinkäällä koe, jonka jälkeen 7.6. Lahti ja 13.6. Janakkala. Lisäksi ensi maanantaina on Karalla silmätarkastus, epäilen aika vahvasti, että sillä on kaihia... molempien silmien keskellä on nimittäin tuollaiset samentumat. No, maanantaina saadaan sitten tietää, mikä niissä on. Toivottavasti ei mitään vakavaa.

Isälle olen myös alkanut puhua molempien koirien steriloinnista ja todennäköisesti loppukesästä varaillaan eläinlääkärille aikaa. Olen koirille katsonut jo sopivan light-ruoankin, joka soveltuu erinomaisesti leikatuille koirille, koska se lihomisriskihän on leikatuilla suurempi kuin leikkaamattomilla.

Viime maanantaina oli tokotreenit, enkä tainnut ehtiä juuri kirjoittelemaan niistä. Pari paikallaoloharjoitusta ryhmässä tuli otettua, ensiksi 1 min yhden dobberinartun kanssa ja toinen sitten isommalla porukalla 2 min. Pysyi hienosti molemmilla kerroilla, tosin varmuuden vuoksi otin vajaan matkan..

Ei varmaan ehditä maanantaina treeneihin sen silmätarkastuksen vuoksi. Tai sitten ehditään ja jos tosiaan ehditään, niin isä saa sitten vaikka viedä sinne. Paikalla makaamista otettaisiin taas tietysti ensisijaisesti.

Treeniasiaa ja kuvia Luutasuolta

2009-05-17T17:33:00.001+03:00

Tällä viikolla olen ollut Karan kanssa parissa RSKK:n järjestämissä treeneissä. Maanantaisin kouluttajaa ei ole paikalla, vaan kaikki auttavat toinen toisiaan ja treenaaminen on enemmänkin itsenäistä harjoittelua. Keskiviikkona oli kuitenkin kouluttaja paikalla ja sain hyviä vinkkejä.

Paikalla makaamiseen kouluttaja neuvoi, että kannattaa ottaa koiran kanssa pitkiäkin paikallaoloja, kuten puoli tuntia tai vaikka tunti. Karalle siis pitää antaa sellainen käskysana, jolloin se tietää, että nyt maataan paikalla pitkään ja levollisesti (koira voi vaikka nukkua). Treenipaikalla laitoin Karan makaamaan itsestäni noin 4 m päähän ja pisimmillään annoin sen olla siellä kuusi minuuttia, jonka jälkeen kävin palkkaamassa ja vapauttamassa sen.

Yksilöliikkeistä kouluttaja sanoi, että ne ovat hyvässä kunnossa. Estehypyssä kannattaa vain harjoitella varmuuden vuoksi vähän kauempaa lähettämistä esteen yli, jotta koira varmasti ymmärtää, että se on lähetysliike. Hajut vähän häiritsivät kytkyseuraamisessa ja luoksetulossa kun otettiin ALO:n liikkeitä, mutta kun sain taas kontaktin Karaan, nekin menivät hyvin.

Otimme treeneissä myös kaikki ryhmäliikkeet, luoksepäästävyyden ja paikalla makaamisen. Paikallaoloaika oli minuutin ja minä otin Karasta välimatkaa vain noin 5 metriä varmuuden vuoksi. Oli oikein hieno tyttö ja pysyi nätisti paikoillaan! :)

Tänään pääsin sitten taas kotiin päiväksi ja olen pihahommia vähän tehnyt, mm. haravoinut viime syksyltä maahan jääneitä lehtiä omiin kasoihinsa. Karan laitoin siksi aikaa paikalleen maahan, noin viiden minuutin jälkeen se nousi, mutta kävin ihan neutraalisti käskemässä sen takaisin paikoilleen, jonka jälkeen se ei noussut enää kertaakaan. Noin puoli tuntia haravoin, jonka jälkeen vapautin Karan ja pidin jonkun kymmenen minuutin tauon.

Menin taas pihalle ja tein haravointihommia jonkun vartin tai parikymmentä minuuttia, eikä Kara noussut kertaakaan ja oli oikein levollinen, vaikka isäkin tuli siihen grillaamaan ja häärimään. Vähän myöhemmin otin myös taas hieman paikallaoloa ja kipaisin sisälläkin, eikä lähtenyt minnekään, hienoa!

Kävimme aamupäivällä äidin ja koirien kanssa Luutasuolla lenkkeilemässä Pikku Samon lenkin ja tässä pari kuvaa reissulta:

Nummi-Pusulan möllitoko

2009-05-09T15:42:00.002+03:00

Hirveä reissu, satoi kaatamalla ja niin koirat kuin ihmisetkin olivat ihan litimärkiä! Karakaan ei tietenkään ollut näin sateella parhaimmillaan ja näyttikin surkealta, uitetulta rotalta. Muutenkin vieras paikka taas vähän jännitti sitä ja keskittyminen näytti olevan aika vaikeaa.

Alla selostukset möllitokon kulusta. Taso ei kyllä todellakaan ollut mitään huippuluokkaa, vain kolme koiraa sai ykköstuloksen ja parhaimman pisteet olivatkin siis 168/200. Ja eipä siellä, kyllä muutkin mokailivat vieläkin taitavammin kuin me.

Luoksepäästävyys 10

Paikalla makaaminen 0
Toisaalta vähän huono juttu ottaa koko paikalla makaamista, kun tiedossa on kuitenkin, että se ei pysy ja nämä vain vahvistavat sitä epätoivottua käyttäytymistä. Treenit kuitenkin alkavat maanantaina ja pääsemme siis jo pian paikkailemaan tätä paikallaolo-ongelmaa. Kara lähti heti paikaltaan, kun olin kääntänyt naamani sitä kohti ja sen perässä lähti joukko muitakin koiria vapaalle jalalle. Vain kaksi koiraa sai maattua paikallaan sen kaksiminuuttisen ajan. Sitten tuomari vielä kehotti muita ottamaan paikalla makaamisen uusiksi, paitsi että Kara ei saanut, koska se oli "kohtuuton häiriö" - ahaa? :D No, loppujen lopuksi mikään näistä koirista ei pysynyt paikoillaan, joten se ei ollutkaan (ainakaan täysin) Karan piikkiin laitettava juttu.

Seuraaminen kytkettynä 9
Alku oli aivan hirveää haahuilua, pysähdyksissä piti antaa käsky istua, oli ihan muissa maailmoissa ja kontaktista ei puhettakaan. Ei ole oikeasti ikinä seurannut näin huonosti! Lisäksi kuulemma nyin hihnasta ja mutisin. Täyskäännöksen jälkeen seuraaminen alkoi kuitenkin mennä jo paremmin, Kara piti kontaktin ja seurasi kunnolla.

Seuraaminen taluttimetta 0
Nyt alkoi olla jo asia meininki, kontakti oli hyvää ja muutenkin olin todella tyytyväinen Karaan - kunnes sitten käännös vasempaan. No, minä käännyin, mutta Kara ei ja karkasi kehästä moikkaamaan ulkopuolella olevia ihmisiä, kiva!! Se oli kyllä ennen suoritustakin vilkuillut uteliaasti kyseisiä ihmisiä, mutta mikä niissä nyt niin kiinnostavaa oikein oli? Sen kun tietäisi. Tuomarikin oikein harmitteli, että Kara lähti kesken liikkeen, sillä seuraaminen oli muuten tosi hyvää.

Maahanmeno seuraamisen yhteydessä 10

Luoksetulo 8,5
Vähän oli parantamisen varaa, ensinnäkin Kara hidasti reilusti jo metri ennen minua ja perusasento oli hiukkasen vino. Sitten tuomari töksäyttää että "oikeissa kisoissa tästä olis tullu nolla" ja mä silmät pyöreinä että häh, miksi. No, Karan tullessa perusasentoon mun jalka liikkui about 10 cm sivulle ja kuulemma virallisissa ollaan tosi tarkkoja sellaisesta ja liike menee heti nollille - jossain uusissa säännöissä näin kuulemma sanotaan. Siis täh? Koetin lueskella sääntöjä nyt kotona, mutta ei niissä mitään tuollaista kyllä mainita? Epämääräisestä liikehdinnästä arvosana kyllä alenee, mutta että ihan nollille, tääääh?

Seisominen seuraamisen yhteydessä 10

Estehyppy 8
Kara oli vähän muissa maailmoissa, eikä tainnut kyllä juurikaan katsoa, minne poukkoili. Hypätessään törmäsi esteen tolppaan, mutta ei käynyt onneksi mitään, sai korjattua tilanteen ja loppuosa sujuikin hyvin.

Kokonaisvaikutus 8

= 117/200 pistettä, ALO3.

Suunnitelmia

2009-05-08T18:53:00.002+03:00

Otin tänään vähän harjoittelua vinkulelun kanssa ja tein myös sen virheen, että koetin ottaa noutoa palkitsemalla Karan vinkulelulla. Eihän se malta mitään kapuloita hakea, jos minulla on koiran himoitsema vinkulelu siinä. Tarkoitus oli aluksi treenata namipalkalla, mutta Kara oli sellaisella päällä, ettei sitä voinut vähempää kiinnostaa... joten otin vinkulelun, jolloin alkoi yllättäen tulla säpinää jalkoihin.

No mutta kuitenkin, nyt on sellaiset suunnitelmat, että aloitetaan maanantaisin olevat RSKK:n treenit ja keskiviikkona mennään myös treeneihin, joissa on paikalla kouluttajakin. Pitää miettiä pari liikettä, joissa tarvitaan neuvoja tai apua. No, paikalla makaaminen, vinkit eivät varmastikaan olisi pahitteeksi? Luoksetulostakin tuli nyt keskiviikkona nolla, mutta vinkkejä tuskin enää tarvitsen vaan pärjään jo itsekin sen kanssa.

6.5. Riihimäen tokokoe, ALO3

2009-05-08T12:39:00.001+03:00

Tällä kertaa menikin sitten vähän huonommin, mutta ei se maata kaada. Aloitetaan Karan kanssa taas Riihimäen Seudun Kennelkerhossa treenaaminen, jotta saadaan eteen ilmaantuneet ongelmat korjattua pois ja vähän muutakin kuin pelkkää kotitreenaamista. Alla kuitenkin selostukset keskiviikkoisesta kokeesta.

Luoksepäästävyys 10

Paikalla makaaminen 0
Lähti perään.

Seuraaminen kytkettynä 8
Pysähdykset olivat aika kamalia, haahuili hetken kunnes istui ainakin puolen metrin päähän minusta. Ei ollut kovin skarppina.

Seuraaminen taluttimetta 9
Parani, nähtävästi. :)

Maahanmeno seuraamisen yhteydessä 10
Viime kerralla ennakoi perusasennon, tällä kertaa ei, hyvä!

Luoksetulo 0
Lähti perään.

Seisominen seuraamisen yhteydessä 10

Estehyppy 7
Esteen ympärillä oli todella ihania hajuja, joten eihän sitä nyt voinut täysillä keskittyä mihinkään liikkeen suorittamiseen. ;D

Kokonaisvaikutus 7

= 123/200 pistettä, 3-tulos.